Kun korruptio ei näy, sitä on vaikeampi tunnistaa

Korruptio ei Suomessa ilmene räikeinä väärinkäytöksinä tai lahjontana, vaan korruptioon liittyvät ilmiöt voivat olla vaikeasti havaittavia. Korruptio ilmenee epäselvinä sidonnaisuuksina, eturistiriitoina, hyvä veli -verkostoina, kirjoittavat Tampereen yliopiston apulaisprofessorit Jaakko Rönkkö ja Elias Pekkola.

Suomea pidetään vähäisen korruption maana, jossa viranomaistoimintaan voi lähtökohtaisesti luottaa. Toteuttamamme kansallinen korruptiotilannekuvaselvitys tukee nykyistä käsitystä suomalaisesta korruptiosta: kyse on moniulotteisesta ja usein vaikeasti hahmotettavasta ilmiöstä, joka kytkeytyy sosiaalisiin suhteisiin, verkostoihin, sidonnaisuuksiin ja eturistiriitoihin. Se ei välttämättä näy räikeinä väärinkäytöksinä, vaan voi pysyä lain sallimissa rajoissa tai jäädä vakiintuneiden käytäntöjen varjoon. Selvityksen perusteella luottamus viranomaistoimintaan saa vahvistusta, mutta samalla olisi harhaanjohtavaa päätellä, ettei Suomessa olisi korruptiota.

Eettisen toimintakulttuurin luominen edellyttää käytäntöjen kriittistä tarkastelua

Korruptio on sanana latautunut, ja suomalaisessa keskustelussa siihen suhtaudutaan usein varovaisesti. Taustalla on kapea mielikuva korruptiosta lahjontana tai räikeänä vallan väärinkäyttönä. Suomessa korruptio ilmenee kuitenkin useammin epäselvinä sidonnaisuuksina, eturistiriitoina, hyvä veli -verkostoina ja epämuodollisina vaikutuskanavina. Siksi eettisestä toimintakulttuurista keskusteleminen edellyttää myös valmiutta tarkastella kriittisesti niitä käytäntöjä ja rakenteita, jotka voivat heikentää luottamusta päätöksentekoon ja julkiseen vallankäyttöön. Korruptiosta puhuminen ei horjuta luottamusta yhteiskuntaan. Se on keino ymmärtää, mistä luottamus rakentuu ja miten sitä voidaan ylläpitää.

Vastuiden hämärtyminen kasvattaa korruptioriskiä

Korruptiiviset rakenteet voivat kaventaa ihmisten tosiasiallisia mahdollisuuksia toimia yhteiskunnassa tasavertaisesti. Tämä korostuu, kun väestö ikääntyy ja monimuotoistuu: kaikilla ei ole samoja resursseja, verkostoja tai valmiuksia toimia hallinnon, palvelujen ja päätöksenteon rakenteissa. Samalla hallinto, palvelut ja hankinnat monimutkaistuvat ja ketjuuntuvat. Kun vastuut, sidonnaisuudet ja vaikutuskanavat hämärtyvät, myös korruptioriskit kasvavat. Erityisesti julkiset hankinnat ovat alue, jossa riskit on kyettävä tunnistamaan ja hallitsemaan. Myöskään hallintoa ja julkisia palveluja tehostettaessa korruptioriskejä ei tule jättää huomioimatta. Niiden kustannukset eivät aina näy suorina taloudellisina menetyksinä, vaan esimerkiksi luottamuksen rapautumisena, päätöksenteon ennakoitavuuden heikkenemisenä tai kokemuksena epäoikeudenmukaisuudesta.

Epäsuoria vaikutuksia on vaikea mitata, mutta ne voivat olla merkittäviä koko yhteiskunnan toimintakyvylle. Yhteiskunnallinen resilienssi rakentuu pitkälti luottamuksen, ennustettavuuden ja oikeudenmukaisuuden kokemuksen varaan. Siksi korruptioriskien tunnistaminen ja niistä keskusteleminen ovat osa toimivaa hallintoa ja laajemmin koko yhteiskunnan toimintakykyä.

Kirjoittajat 

Apulaisprofessori Jaakko Rönkkö, Tampereen yliopisto
Apulaisprofessori Elias Pekkola, Tampereen yliopisto

Kirjoittajat ovat olleet mukana korruptiotilannekuvaan liittyvässä tutkimuksessa. Tilannekuva sekä tutkimus on toteutettu osana EU:n rahoittamaa Tehoa korruptiontorjuntaan -hanketta. 

Korruptiotilannekuva  on julkaistu toukokuussa 2026.