Kansalliset lait
Kattavaan korruptiontorjuntaan kuuluu lainsäädäntö, joka antaa viranomaisille riittävät mahdollisuudet puuttua väärinkäytöksiin.
Suomessa ei ole erillistä lainsäädäntöä, joka säätelisi nimenomaan korruptiontorjuntaa tai korruption kriminalisointia. Kriminalisointi tarkoittaa, että jokin teko säädetään rikosoikeudellisesti rangaistavaksi.
Sen sijaan monet eri lait muodostavat korruptiontorjuntaan liittyvän lainsäädäntökokonaisuuden. Monipuolisuus on tarpeen, sillä jokainen korruptiotilanne on omanlaisensa. Tekoon liittyvät olosuhteet, motiivit, edut, osapuolet ja haitat vaihtelevat.
Korruptio on laaja ilmiö, eikä kaikki korruptio ole rikosoikeudellisesti rangaistavaa. Usein sen piiriin kuuluvia tekoja kuitenkin arvioidaan virka- ja lahjusrikoksina sekä petos-, kavallus-, rahanpesu- ja sisäpiiririkoksina.
Rikoslaki sisältää lahjusrikoksia koskevat säännökset
Lahjusrikoksissa rangaistavuus näkyy selvimmin. Rikoslaki sisältää nykyisin 14 lahjusrikospykälää. Ne koskevat lahjuksen antamisen ja ottamisen erilaisia muotoja sekä erikseen tekoja, jotka liittyvät poliittiseen toimintaan ja elinkeinotoimintaan.
Rikoslaissa mainittuja lahjusrikoksia ovat
- vaalilahjonta
- lahjusrikkomus
- (törkeä) lahjuksen antaminen
- (törkeä) lahjuksen ottaminen
- (törkeä) lahjuksen antaminen kansanedustajalle
- (törkeä) lahjuksen ottaminen kansanedustajana
- (törkeä) lahjominen elinkeinotoiminnassa
- (törkeä) lahjuksen ottaminen elinkeinotoiminnassa.
Julkisen sektorin lahjontaa koskevilla säännöksillä pyritään estämään asiattomat vaikuttamisyritykset. Julkisen sektorin lahjonta on keskeinen esimerkki korruptiosta ja sen haitoista, koska lahjonta heikentää kansalaisten luottamusta viranomaisiin.
Yksityisen sektorin lahjontaa koskevilla säännöksillä taas pyritään suojaamaan yrityksen ja sen työntekijöiden välistä luottamussuhdetta. Säännöksillä suojataan myös yleistä luottamusta siihen, että elinkeinotoiminta on asianmukaista.
Lahjusrikoksissa rangaistukset vaihtelevat sakosta vankeuteen
Rangaistuksen voi saada sekä aktiivisesta että passiivisesta lahjonnasta. Aktiivinen lahjonta tarkoittaa lahjuksen antamista tai tarjoamista. Passiivinen lahjonta tarkoittaa lahjuksen vastaanottamista tai pyytämistä.
Perusmuotoisissa lahjusrikoksissa rangaistukset vaihtelevat sakosta enintään kahden vuoden vankeuteen. Jos lahjus on erityisen arvokas, rikosta voidaan pitää törkeänä. Silloin rangaistuksena on vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta.
Moniin muihinkin rikoksiin voi liittyä korruptiota
Myös monet muut rikoslaissa mainitut rikokset voivat sisältää piirteitä, jotka viittaavat korruptioon.
Tällaisia rikoksia ovat
- petos
- kavallus
- rahanpesu
- yrityssalaisuuden rikkominen
- yrityssalaisuuden väärinkäyttö
- luottamusaseman väärinkäyttö
- (tuottamuksellinen) virkasalaisuuden rikkominen
- (törkeä) virka-aseman väärinkäyttö
- (tuottamuksellinen) virkavelvollisuuden rikkominen
- (törkeä) sisäpiirintiedon väärinkäyttö.
Muu lainsäädäntö tukee korruptiontorjuntaa
Rikoslain lisäksi myös näillä laeilla on tärkeä rooli korruptiontorjunnassa:
- perustuslaki (731/1999)
- hallintolaki (434/2003)
- julkisuuslaki (621/1999)
- kuntalaki (410/2015)
- tasa-arvolaki (609/1986)
- yhdenvertaisuuslaki (21/2004)
- poliisilaki (872/2011)
- laki rahanpesun selvittelykeskuksesta (445/2017)
- puoluelaki (10/1969)
- vaalirahoituslaki (273/2009)
- kilpailulaki (948/2011)
- osakeyhtiölaki (624/2006)
- valtionavustuslaki (688/2011)
- laki elinkeinotulon verottamisesta (360/1968)
- kirjanpitolaki (1336/1997)
- tilintarkastuslaki (1141/2015)
- laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (1397/2016)
- laki vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (1398/2016).
Lisäksi virkamiesten toiminnasta säädetään erikseen näissä laeissa:
- valtion virkamieslaki (750/1994)
- laki eduskunnan virkamiehistä (1197/2003)
- laki kunnallisesta viranhaltijasta (304/2003).