Eettinen lobbaaminen on avointa ja asiallista
Lobbaaminen on olennainen osa demokratiaa. Siihen liittyy kuitenkin korruption riski.
Lobbaus eli edunvalvonta tai vaikuttajaviestintä on epävirallista neuvottelua, jolla pyritään vaikuttamaan yhteiskunnallisiin päätöksiin. Se kohdistuu sekä päätöksentekijöihin että päätöksiä valmisteleviin virkamiehiin.
Lobbaukseen osallistuvat etujärjestöjen lisäksi viestintätoimistot, jotka ovat erikoistuneet lobbaukseen. Alalla on myös itsenäisiä toimijoita.
Lobbaus on tärkeä osa avointa ja moniarvoista demokratiaa: päättäjät eivät voi olla joka alan asiantuntijoita, vaan he tarvitsevat lobbareiden välittämää tietoa valmisteltavien asioiden vaikutuksista ja eri näkökulmista. Alassa on kuitenkin riskinsä. Lobbaamiseen voi liittyä korruptiota, ja sillä voi olla liikaa vaikutusta lainsäädäntöön.
Päättäjien ja lobbareiden vuoropuhelun on oltava avointa. Lobbaukseen ei saa liittyä asiatonta vaikuttamista.
Hyvät tavat ehkäisevät korruptiota
Vaikka Suomessa ei toistaiseksi ole lobbausta koskevaa lakia, monilla yrityksillä ja järjestöillä on lobbaukseen omia eettisiä ohjeita, joita alaiset tai jäsenet sitoutuvat noudattamaan.
Korruptiontorjunnan kannalta on tärkeää muistaa seuraavat kaksi nyrkkisääntöä:
Tuo aina ilmi, mitä ja kenen etuja ajat ja mitä tavoittelet. Erittele tahot, joita edustat. Kerro, kenen etuja tieto palvelee silloinkin, kun tapaaminen on järjestetty muun kuin puheena olevan asian tiimoilta.
Tuo ilmi myös sidonnaisuutesi. Pidä lobbarin tehtävät tiukasti erillään henkilökohtaisesta toiminnastasi esimerkiksi poliittisessa puolueessa. Tarkista myös kumppaneiden ja liittolaisten intressit.
Jos toimit itsekin päätöksentekijänä, jäävää itsesi asioissa, joissa olet aiemmin toiminut lobbarina.
Älä painosta tai manipuloi lobbauksen kohdetta. Älä myöskään hyödynnä sellaista tietoa, jonka joku toinen on hankkinut epärehellisin keinoin.
Muista, että lahjonta on korruptiota. Taloudellisten tai muiden etujen tarjoaminen tai vastaanottaminen ei ole sallittua.
Noudata myös tilaisuuksissa ja tarjoiluissa tavanomaisia ja kohtuullisia järjestelyjä. Virkamiehille on omat ohjeensa siitä, millaisten vieraanvaraisuuksien vastaanottaminen on hyväksyttävää. Voit katsoa niistä omalle toiminnallesi suuntaviivoja.
Suomessa lobbausta ei säännellä
Suomessa ei toistaiseksi ole lainsäädäntöä lobbauksesta. Lobbareita ei vaadita rekisteröitymään, eikä heidän ja virkamiesten välisestä yhteydenpidosta ole välttämätöntä ilmoittaa.
Sääntelyn mahdollisuudesta keskustellaan jatkuvasti, sillä sääntely lisäisi päätöksenteon avoimuutta sekä kansalaisten luottamusta päättäjiä ja lobbareita kohtaan. Sillä voitaisiin myös varmistaa eri tahoille tasapuoliset vaikutusmahdollisuudet ja estää päättäjien painostaminen.
Vuonna 2018 valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan hanke tarkasteli lobbarirekisterin kansainvälisiä malleja. Tavoitteena oli tuottaa tietoa lobbarirekisteristä sääntelyn muotona sekä suositus siitä, millainen sääntely toimisi Suomessa.
Euroopan komission mukaan olisi toivottavaa, että lobbausta säänneltäisiin, tapahtui se sitten lainsäädännön tai lobbaajien vapaaehtoisen rekisteröitymisen avulla.
Viestinnän alan ammattilaisten järjestöllä ProComilla on vapaaehtoinen lobbarirekisteri. Se on tarkoitettu järjestön jäsenille.
EU-lobbareille on avoimuusrekisteri
Euroopan unionissa on käytössä vuonna 2011 perustettu avoimuusrekisteri. Rekisteröityminen on toistaiseksi vapaaehtoista, mutta käytännössä lähes kaikki EU:ssa lobbaukseen osallistuvat merkittävät tahot ovat mukana.
Avoimuusrekisteristä kuka tahansa voi tutkia
- mitä intressejä EU:n tasolla ajetaan
- ketkä lobbausta harjoittavat ja keiden puolesta
- miten paljon varoja lobbaukseen käytetään.
Avoimuusrekisterin kautta voi myös lähettää varoituksen tai tehdä valituksen hyvän edunvalvontatavan vastaisesta toiminnasta.
Lisätietoa lobbauksesta muualla verkossa
Markkinoinnin, teknologian ja luovuuden liitto: Lobbauksen eettiset ohjeet
OECD: Englanninkielistä materiaalia lobbauksesta
Lobbaukseen liittyviä julkaisuja
Korkea-aho, Emilia & Tiensuu, Paul: Lobbarirekisterin kansainväliset mallit