Parempaa suojelua väärinkäytöksistä ilmoittaville
Tia Möller, oikeusministeriö
EU-direktiivi määrittää ilmoittajan suojelun vähimmäisvaatimukset
EU:ssa on maaliskuussa 2019 päästy sopuun uudesta direktiivistä, jolla vahvistetaan väärinkäytöksistä ilmoittavien henkilöiden suojaa. Näiden rohkeiden yksilöiden rooli on viime vuosina tullut entistä näkyvämmäksi. Ilman heitä tietäisimme paljon vähemmän esimerkiksi siitä, miten veronmaksua pakoillaan (”LuxLeaks”, ”Panaman paperit”). Tiedämme myös paljon enemmän sosiaalisen median toiminnasta sen takia, että Christopher Wylie paljasti, että Cambridge Analytica, yritys, jossa hän oli aiemmin työskennellyt, keräsi miljoonien ihmisten Facebook-tietoja käyttääkseen niitä poliittisessa kampanjoinnissa.
EU:n direktiivillä määritetään ilmoittajien suojelulle yhdenmukaiset unionintasoiset vähimmäisvaatimukset. Henkilö, joka havaitsee tai epäilee unionin oikeuden vastaista toimintaa ja tekee tästä ilmoituksen direktiivin mukaisesti, saa kaikissa EU-maissa vähintään direktiivin edellyttämän suojan. Direktiivi perustuu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan ja Euroopan perusoikeuskirjan 11 artiklaan sananvapaudesta ja Euroopan neuvoston väärinkäytöksistä ilmoittajien suojelua koskeviin suosituksiin.
Ilmoittajan suojelu edistää laittomien toimien paljastumista
Euroopan unioni ei ole ainoa, joka on todennut tarpeen vahvistaa ilmoittajien suojelua. Asiaan on kiinnitetty huomiota jo jonkin aikaa myös Euroopan neuvostossa, YK:ssa, OECD:ssä sekä ns. G20-ryhmässä. Monella EU-maalla on jo yleinen väärinkäytöksistä ilmoittajien suojelua koskeva kansallinen laki. Suomessa ei sellaista ole, mutta sääntelyä on eräillä sektoreilla, kuten rahoitusalalla. Muutama vuosi sitten oikeusministeriön työryhmässä pohdittiin tarvetta tehostaa korruption vastaisia toimia mm. vahvistamalla korruptiosta ilmoittavien suojaa. Työryhmä totesi, että Suomessa on selvä tarve ilmoituskanavan perustamiselle ja suositti tällaisen perustamista. Tämän selvittäminen on kirjattu valtioneuvoston harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimenpideohjelmaan (2016-2020).
Suomi suhtautuu myönteisesti direktiiviin ja pitää tärkeänä luoda turvallinen ympäristö laittomista toimista ilmoittamiseen. On yhteiskunnan etu, että laittomat toimet paljastuvat ja niitä ehkäistään. Näin voidaan parantaa sekä julkisen että yksityisen sektorin läpinäkyvyyttä ja lahjomattomuutta ja siten edistää myös reilua kilpailua ja tasapuolisia toimintaedellytyksiä.
Käytännössä direktiivillä velvoitetaan sekä yksityiset että julkiset työnantajat ja muut toimijat ensinnäkin perustamaan kanava ilmoituksille (ns. sisäinen kanava). Ilmoituskanavan luomisvelvoite yksityisellä sektorilla on rajattu tietyn kokoluokan yrityksille. Toiseksi direktiivillä velvoitetaan ryhtymään toimenpiteisiin, kun ilmoituksia vastaanotetaan. Kolmanneksi myös viranomaiset velvoitetaan luomaan kanavat ilmoituksille (ns. ulkoinen kanava). Olennaista kanavissa on ilmoittajan henkilöllisyys ei paljastu. Toinen keskeinen seikka ilmoittajan suojelun kannalta on kaikenlaisten vastatoimien kielto. Henkilöön ei saa kohdistaa minkäänlaisia vastatoimia sen johdosta, että hän on tehnyt ilmoituksen väärinkäytöksestä.
Oikeusturvan kannalta on tärkeää huomioida paitsi ilmoittajien myös ilmoitusten kohteen suojelutarpeet. Siksi direktiivissä todetaan selkeästi, että ilkivaltaiset tai perättömät ilmoitukset eivät saa minkäänlaista suojaa. Jäsenvaltioiden on määrättävä tällaisten tahallisten perättömien ilmoitusten osalta seuraamuksista.
Direktiivistä on päästy poliittiseen yhteisymmärrykseen neuvotteluosapuolten eli Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä. Direktiivin lopullinen hyväksyntä tapahtunee syksyllä 2019. Tämän jälkeen Suomella ja muilla EU:n jäsenvaltioilla on pari vuotta aikaa viedä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöämme.
Kirjoittaja työskentelee oikeusministeriössä yksikön päällikkönä demokratia- ja julkisoikeusosaston EU-oikeus ja tietosuoja-yksikössä.
