Rakenteellinen korruptio hyödyntää laillisen päätöksenteon rakenteita
Kysymys korruptiosta nousee oikeudenkäynneissä esille vain harvoin. Sille on luonnollinen selitys: lainsäädäntöömme ei sisälly korruptio-nimistä rikosta. Silloin, kun väite korruptiosta esitetään, sillä kuvataan lähinnä vastaajien motiivia. Jotkut rikokset ovat kuitenkin selviä korruption ilmentymiä. Ensimmäisinä mieleen tulevat tietysti lahjontarikokset, kirjoittaa professori emeritus Pekka Viljanen.
Korruptio ei ole vain lahjontaa
Joskus asia ymmärretään väärin siten, ettei korruption käsitteen – tai ylipäänsä kielletyn menettelyn – piiriin muuta kuulukaan kuin lahjonta. Ikään kuin asiat olisivat kunnossa, kunhan kyse ei ole lahjonnasta. Tällaista ajattelua ilmentää mainiosti erään kaupungin kaavoitusarkkitehdin vastaus toimittajan kysymykseen, ovatko rakennusliikkeet tarjonneet hänelle lahjuksia: ”Eivät ole, eikä se ole tarpeenkaan, koska tällaiset asiat hoidetaan vanhan ystävyyden merkeissä.”
Samankaltaisesta suppeasta korruptiokäsitteestä on kysymys katsottaessa, että siihen liittyy aina molemminpuolinen hyötyminen. Korruptioväite saatetaan näin hylätä tuomioistuimissa näyttämättömänä, kun ei ehkä ole edes väitetty, että päättäjät olisivat saaneet tai tavoitelleet tekemistään päätöksistä jotain etua itselleen.
KKO:n Kittilä prejudikaatti tunnisti vallan väärinkäytön
Kittilän kunnan luottamushenkilöitä vastaan nostetuista syytteistä on kehkeytynyt Suomen laajin virkarikosoikeudenkäyntien vyyhti. Niin sanotusta pääjutusta korkein oikeus otti tutkittavakseen vain kaksi kunnanhallituksen päätöstä, kunnanjohtajan tekemän tutkintapyynnön peruuttamisen ja omistajaohjauksen antamisen kunnan edustajille Levin hiihtohissiyhtiössä. Prejudikaatillaan KKO 2023:17 korkein oikeus katsoi alemmista oikeuksista poiketen, että kunnanhallituksen jäsenten ja varajäsenten toiminnan ensisijaisena vaikuttimena ei ollut kunnan edun tavoitteleminen vaan tarkoitus hyödyttää epäasiallisesti yhtiön entistä toimitusjohtajaa.
Vastaajat olivat rikkoneet hallintolain 6 §:n määräyksiä toimivallan käyttämisestä yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin sekä toimien puolueettomuudesta ja syyllistyneet siten virka-aseman väärinkäyttämiseen.
Prejudikaatti on erittäin merkittävä, koska KKO on nyt ensimmäisen kerran tuominnut rangaistuksia hallintolain 6 §:ssä säädettyjen hallinnon yleisten oikeusperiaatteiden, tässä tapauksessa tarkoitussidonnaisuuden periaatteen ja objektiviteettiperiaatteen loukkaamisesta.
Vakiintuneen lyhyen määritelmän mukaan korruptio on julkisessa tehtävässä toimivalle uskotun vallan väärinkäyttöä yksityisen edun tavoitteluun. Näin ollen Kittilän tapauksessa oli kyse korruptiosta.
Lain puitteissa "sopivia päätöksiä" halutuille tahoille
Korruption määritelmän mukaan ei ole estettä sille, että myös enemmistöpäätöksin demokraattisesti kunnallisessa päätöksentekoelimessä kuntalain mukaisesti tehdyt päätökset, jotka on kirjattu asianmukaisesti julkisiin pöytäkirjoihin, voivat olla korruptiivisia.
Korruptio voi ilmetä monenlaisissa päätöksissä: Esimerkiksi haettavaksi julistetun viran kelpoisuusehdot voidaan muokata sopimaan juuri tiettyyn henkilöön, joka on jo etukäteen päätetty valita tehtävään tai hankinnat voidaan pilkkoa ja tehdä yhden ja saman henkilön omistamilta useilta eri yrityksiltä ja hinnoitella ne sopivasti kilpailutusvelvollisuuden alittaviksi. Tämän kaltaisia päätöksiä tehdään julkisessa hallinnossa, vaikka näin ei pitäisi tapahtua.
Se, että pysytään muodollisesti toimivallan puitteissa, ei riitä tekemään menettelystä laillista. Tämän tunnistaminen päätöksentekotilanteissa on äärimmäisen tärkeää. Lapin käräjäoikeuden ja Rovaniemen hovioikeuden mukaan päätöksenteko, jonka KKO katsoi virka-aseman väärinkäyttämiseksi, oli ollut asiallista, muun muassa koska päättäjillä oli ollut toimivalta tehdä päätökset ja ne oli myös pöytäkirjattu oikein.
KKO:n prejudikaatti pakottaa kunnat ja hyvinvointialueet sekä muun julkisen hallinnon ottamaan huomioon, että valtaa saa käyttää vain lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin eikä joidenkin merkittävien tahojen suosimiseen kansalaisten kustannuksella. Voidaan olettaa KKO:n prejudikaatin lisänneen riskiä jäädä kiinni vallan väärinkäytöstä.
Kirjoittaja
Pekka Viljanen on rikos- ja prosessioikeuden professori emeritus.
Lue lisää:
Siirry tästä Kittilän opetukset - Kirja oikeusvaltiosta ja virkavastuusta -teoksen esittelyyn.
Lue tästä lisää korkeimman oikeuden päätöksestä KKO 2023:17.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin sivullamme blogina. Osa blogiarkistosta siirretään kolumneihin.
