Lahjomaton Suomi? Lahjusrikossääntelyssä on parannettavaa

Lahjonnan torjuntaa on viime vuosina edistetty Suomessa muun muassa tehostamalla viranomaisten yhteistyötä, mutta vähäiset rikosepäilyt ovat herättäneet tarpeen tarkastella myös lainsäädännön aukkoja. Selvitykseni lahjusrikossäännöstön kehittämistarpeista nostaa esiin useita konkreettisia sääntelyn kehitysehdotuksia.

Suomi on ollut kansainvälisessä vertailussa niiden valtioiden joukossa, jossa lahjontaa esiintyy vähiten. On ollut vuosia, jolloin poliisin tietoon on tullut vain yksittäisiä lahjusrikosepäilyjä. Kansainväliset vertaisarvioijat ovat tosin toistuvasti varoitelleet, että poliisin tietoon tullut lahjusrikollisuus ei kerro koko totuutta. Voiko olla niin, että Suomessa ei tunnisteta lahjonnalle alttiita rakenteita? Tähän kysymykseen on vastattu parantamalla viranomaisten yhteistyötä ja tulostakin on tullut. Lahjontaa, korkeallakin virkamiestasolla, ja myös lahjonnalle alttiita rakenteita on saatu paljastettua. 

Lahjusrikossääntelyn ongelmia

Merkittävin tunnistettu pulma on se, että Suomesta ulkomaille suuntautuvaan lahjontaan on vaikea puuttua. Siihen liittyy vaikeita näyttöongelmia, kun kaikkialla ulkomailla ei välttämättä haluta tutkia epäiltyä lahjontaa. Ulkomaisen virkamiehen määrittely tuottaa ongelmia, erityisesti silloin, kun väitetty lahjonta liittyy konsultointiin julkisomisteisissa ulkomaisissa yhtiöissä. Ulkomaisen lahjonnan tapauksia on tullut Suomessa poliisin tietoon harvakseltaan ja syytteet on yhtä tapausta lukuun ottamatta hylätty. Elinkeinotoiminnan lahjusrikossäännökset eivät sovellu, koska yleensä lahjuksen ottajan työnantaja on antanut luvan lahjusten vastaanottoon.
Lainsäädännöstä puuttuu vaikutusvallan kauppaamisen kriminalisointi. Vaikutusvallan kauppaamisesta on kysymys, jos joku väittää uskottavasti voivansa vaikuttaa virkamiehen toimiin ja pyytää tai vastaanottaa vaikuttamisesta lahjuksen. Kriminalisoinnin uupumisen ongelma on todellinen, koska rangaistavasta lahjonnasta ei nykyisen sääntelyn mukaan ole kysymys silloin, kun virkamies ei tiedä vaikutusvallan kauppaajan lahjuksesta.

Julkisen ja yksityisen puolen lahjusrikossääntely vaatii yhtenäistämistä

Ongelmaksi nousee myös, että Suomessa julkisen puolen ja yksityisen puolen lahjontaa säädellään erillisillä rikostunnusmerkistöillä. Sääntely on epäyhtenäistä ja julkisen puolen rikostunnusmerkistöt rakenteeltaan monimutkaisia ja monitulkintaisia. Yksityisellä sektorilla ongelmana on erityisesti se, että elinkeinonharjoittajan suostumus lahjuksen vastaanottamiseen poistaa lahjuksen saaneen teon rangaistavuuden. Yhdenyhtiön johtajan lahjonta ei ole rangaistavaa, koska hän ei ole elinkeinonharjoittajan palveluksessa.

Oikeuskäytäntö osoittaa kehitystarpeita

Oikeuskäytännössä on ilmennyt ongelmia tahallisuuden ja kieltoerehdyksen soveltamisessa. Jos virkamies tai muu henkilö soveltaa lakia väärin, kyseessä on kieltoerehdys, joka vapauttaa rikosvastuusta hyvin poikkeuksellisesti. Joissain tapauksissa virheellistä lainsoveltamista on kuitenkin arvioitu tahallisuuden näkökulmasta, jolloin kynnys syytteen hylkäämiselle on alentunut.
Lahjusrikoksissa menettämisseuraamus kohdistuu lahjukseen ja sen arvoon. Lahjonnan tuottama taloudellinen hyöty on konfiskoitavissa vain, jos virkamies on lahjusrikoksen lisäksi syyllistynyt virka-aseman väärinkäyttämiseen lahjuksen antajaa suosimalla.

Akuutit rikossääntelyn muutostarpeet

Ensinnäkin vaikutusvallan kauppaaminen tulisi kriminalisoida. Toiseksi on syytä arvioida lahjusrikostunnusmerkistöjen yksinkertaistamista sekä julkisen ja yksityisen sektorin lahjusrikossääntelyn yhdenmukaistamista. Tästä on olemassa pohjoismaisia malleja. Muita kehityskohteita ovat:

• Ulkomaisen virkamiehen käsite kaipaa tarkennusta. 
• Lahjusrikossääntelyn soveltamisala on syytä määritellä niin, että virkamieheen rinnastetaan julkista tehtävää hoitavat. 
• Taloudellisen hyödyn konfiskoimista on tehostettava, tarvittaessa lainsäädäntöä muuttamalla. 
• Syyttäjien vastuulla on hakea tarvittaessa ennakkoratkaisuja esimerkiksi tahallisuuden ja kieltoerehdyksen välisestä suhteesta sekä lahjusrikossääntelyn henkilöllisestä ulottuvuudesta. 
• Lahjusrikoksiin liittyvää koulutusta pitää lisätä kaikilla oikeudenhoidon tasoilla. 

Parasta lahjonnan torjuntaa on riskien tunnistaminen ja hyvän hallinnon periaatteiden täysimittainen soveltaminen virkatoimissa.

Kirjoittaja on rikos- ja prosessioikeuden emeritusprofessori Itä-Suomen yliopistosta. Kirjoitus perustuu oikeusministeriön toimeksiannosta laadittuun selvitykseen lahjusrikossääntelyn kehittämistarpeista. Selvitys on laadittu osana kansallista korruptionvastaista strategiaa.