Hyvä maine on Suomelle ansa
Aarne Kinnunen 3.12.2018
Korruptio on suuri mainetappio mille tahansa maalle. Se syö taloudellista tehokkuutta, aiheuttaa sosiaalista eriarvoisuutta ja kaivaa maata oikeusvaltion ja demokratian alta.
Kun korruptio juurtuu yhteiskunnan rakenteisiin, siitä on vaikea päästä eroon. Ihmiset ovat pakkoraossa: lahjus on maksettava lupa-asiassa, lääkärissä tai poliisin kanssa asioitaessa, niin vastemielistä kuin se olisikin.
Suomessa ajatellaan yleisesti, että olemme vähäisen korruption maa ja että korruptio on pesiytynyt jonnekin muualle, yleensä vähiten kehittyneihin maihin. Tällä hyvän maineen ansalla on ollut negatiivisia vaikutuksia maallemme.
Totuus on kuitenkin se, että korruptiosta vapaita maita ei ole. Tämä pätee myös Suomeen.
Suomessa korruptionvastaiseen työhön on sijoitettu hämmästyttävän vähän resursseja. On katsottu, että resursoida ei tarvitse, koska asiat etenevät riittävän hyvin omalla painollaan. Vastaava hyvän maineen paradoksi vaivaa myös muita Pohjoismaita.
Suomesta puuttuu korruptiontorjuntaan keskittyvä toiminto
Yksi suomalainen vahvuus on, että Suomessa viranomaisten välinen yhteistyö toimii verrattain hyvin. Korruptionvastaiseksi rakenteeksi perustettiin vuonna 2003 oikeusministeriön koordinoima korruptionvastainen yhteistyöverkosto.
Suomesta kuitenkin puuttuu riittävän vahvasti resursoitu taho, jolla olisi aineelliset voimavarat ja henkilöstöresurssit korruptionvastaisen työn koordinoimiseksi, tukemiseksi, seuraamiseksi ja uusien aloitteiden tekemiseksi. Nyt korruptionvastainen työ on hajallaan eri viranomaisissa.
Useisiin EU-maihin on perustettu oma virasto tai yksikkö, joka vastaa korruption ehkäisyyn tähtäävistä toimista ja joissain tapauksissa myös korruptiorikosten tutkinnasta.
Edistysaskelia korruptionvastaisessa työssä
On korruptionvastaisessa työssä tapahtunut edistystäkin. Hyvänä esimerkkinä ovat juuri avatut Korruptiontorjunta.fi-verkkosivut. Sivusto tarjoaa yleiskatsauksen korruptioon ilmiönä sekä aineksia korruptiotietoisuuden lisäämiseen ja eri tahojen korruptionvastaisen toiminnan edistämiseen.
Itä-Suomen yliopiston johtaman tutkimusryhmän tekemä kansainvälinen vertailu lobbausrekistereistä ja niiden toteuttamistavoista on herättänyt laajaa kiinnostusta. Tutkimuksen seurauksena on asetettu työryhmä selvittämään, mitkä voisivat olla Suomen linjaukset lobbauksen läpinäkyvyyden lisäämiseksi.
Euroopan komissio antoi huhtikuussa 2018 ehdotuksen direktiiviksi unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta. Tällä niin sanotulla whistleblower-direktiivillä pyritään luomaan yhdenmukaiset vähimmäisvaatimukset väärinkäytöksistä ilmoittajien suojelulle. Kansallisesti rakennettavat ilmoitusjärjestelmät voivat toki mennä EU:n oikeuden alojen ulkopuolellekin.
Suomi tunnetaan maana, jossa toimitaan eettisesti ja hyvän hallintotavan periaatteiden mukaisesti. Näin soisi olevan myös tulevaisuudessa maailman muuttuessa kiihtyvällä tahdilla.
Korruptionvastaisella työllä vahvistamme ihmisoikeuksia, tasa-arvoa sekä demokraattista järjestelmää ja oikeusvaltiota.
Kirjottaja on apulaisosastopäällikkö oikeusministeriön kriminaalipoliittisella osastolla.
