Korruptiontorjunta

Rakenteellinen korruptio hyödyntää laillisen päätöksenteon rakenteita

2024-03-14T12:27:39Z

Rakenteellinen korruptio hyödyntää laillisen päätöksenteon rakenteita

Pekka Viljanen

Kysymys korruptiosta nousee oikeudenkäynneissä esille vain harvoin. Sille on luonnollinen selitys: lainsäädäntöömme ei sisälly korruptio-nimistä rikosta. Silloin, kun väite korruptiosta esitetään, sillä kuvataan lähinnä vastaajien motiivia. Jotkut rikokset ovat kuitenkin selviä korruption ilmentymiä. Ensimmäisinä mieleen tulevat tietysti lahjontarikokset.

Korruptio ei ole vain lahjontaa

Joskus asia ymmärretään väärin siten, ettei korruption käsitteen – tai ylipäänsä kielletyn menettelyn – piiriin muuta kuulukaan kuin lahjonta. Ikään kuin asiat olisivat kunnossa, kunhan kyse ei ole lahjonnasta. Tällaista ajattelua ilmentää mainiosti erään kaupungin kaavoitusarkkitehdin vastaus toimittajan kysymykseen, ovatko rakennusliikkeet tarjonneet hänelle lahjuksia: ”Eivät ole, eikä se ole tarpeenkaan, koska tällaiset asiat hoidetaan vanhan ystävyyden merkeissä.”

Samankaltaisesta suppeasta korruptiokäsitteestä on kysymys katsottaessa, että siihen liittyy aina molemminpuolinen hyötyminen. Korruptioväite saatetaan näin hylätä tuomioistuimissa näyttämättömänä, kun ei ehkä ole edes väitetty, että päättäjät olisivat saaneet tai tavoitelleet tekemistään päätöksistä jotain etua itselleen.

KKO:n Kittilä prejudikaatti tunnisti vallan väärinkäytön

Kittilän kunnan luottamushenkilöitä vastaan nostetuista syytteistä on kehkeytynyt Suomen laajin virkarikosoikeudenkäyntien vyyhti. Niin sanotusta pääjutusta korkein oikeus otti tutkittavakseen vain kaksi kunnanhallituksen päätöstä, kunnanjohtajan tekemän tutkintapyynnön peruuttamisen ja omistajaohjauksen antamisen kunnan edustajille Levin hiihtohissiyhtiössä. Prejudikaatillaan KKO 2023:17 korkein oikeus katsoi alemmista oikeuksista poiketen, että kunnanhallituksen jäsenten ja varajäsenten toiminnan ensisijaisena vaikuttimena ei ollut kunnan edun tavoitteleminen vaan tarkoitus hyödyttää epäasiallisesti yhtiön entistä toimitusjohtajaa.

Vastaajat olivat rikkoneet hallintolain 6 §:n määräyksiä toimivallan käyttämisestä yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin sekä toimien puolueettomuudesta ja syyllistyneet siten virka-aseman väärinkäyttämiseen.

Prejudikaatti on erittäin merkittävä, koska KKO on nyt ensimmäisen kerran tuominnut rangaistuksia hallintolain 6 §:ssä säädettyjen hallinnon yleisten oikeusperiaatteiden, tässä tapauksessa tarkoitussidonnaisuuden periaatteen ja objektiviteettiperiaatteen loukkaamisesta.
Vakiintuneen lyhyen määritelmän mukaan korruptio on julkisessa tehtävässä toimivalle uskotun vallan väärinkäyttöä yksityisen edun tavoitteluun. Näin ollen Kittilän tapauksessa oli kyse korruptiosta.

Lain puitteissa "sopivia päätöksiä" halutuille tahoille

Korruption määritelmän mukaan ei ole estettä sille, että myös enemmistöpäätöksin demokraattisesti kunnallisessa päätöksentekoelimessä kuntalain mukaisesti tehdyt päätökset, jotka on kirjattu asianmukaisesti julkisiin pöytäkirjoihin, voivat olla korruptiivisia.
Korruptio voi ilmetä monenlaisissa päätöksissä: Esimerkiksi haettavaksi julistetun viran kelpoisuusehdot voidaan muokata sopimaan juuri tiettyyn henkilöön, joka on jo etukäteen päätetty valita tehtävään tai hankinnat voidaan pilkkoa ja tehdä yhden ja saman henkilön omistamilta useilta eri yrityksiltä ja hinnoitella ne sopivasti kilpailutusvelvollisuuden alittaviksi. Tämän kaltaisia päätöksiä tehdään julkisessa hallinnossa, vaikka näin ei pitäisi tapahtua.

Se, että pysytään muodollisesti toimivallan puitteissa, ei riitä tekemään menettelystä laillista. Tämän tunnistaminen päätöksentekotilanteissa on äärimmäisen tärkeää. Lapin käräjäoikeuden ja Rovaniemen hovioikeuden mukaan päätöksenteko, jonka KKO katsoi virka-aseman väärinkäyttämiseksi, oli ollut asiallista, muun muassa koska päättäjillä oli ollut toimivalta tehdä päätökset ja ne oli myös pöytäkirjattu oikein.
KKO:n prejudikaatti pakottaa kunnat ja hyvinvointialueet sekä muun julkisen hallinnon ottamaan huomioon, että valtaa saa käyttää vain lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin eikä joidenkin merkittävien tahojen suosimiseen kansalaisten kustannuksella. Voidaan olettaa KKO:n prejudikaatin lisänneen riskiä jäädä kiinni vallan väärinkäytöstä.

Kirjoittaja on rikos- ja prosessioikeuden professori emeritus

Lue lisää tammikuussa julkaistusta Kittilän opetukset - Kirja oikeusvaltiosta ja virkavastuusta

KKO 2023:17: https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202317.html

Pekka Viljanen Edilexin Vierashuoneessa: https://www.edilex.fi/uutiset/89191

Korruptiontorjunta on turvallisuuspolitiikkaa

2023-07-11T09:41:08Z

Korruptiontorjunta on turvallisuuspolitiikkaa

Ilkka Penttinen-Fouto, Transparency International Suomi

Hyvä hallintotapa, päätöksenteon läpinäkyvyys ja yhteiskunnallinen avoimuus mielletään usein demokratian ja oikeusvaltion kulmakiviksi. Tästä huolimatta esimerkiksi päätöksenteon prosessien avoimuus, julkisen rahan vastuullinen käyttö, päättäjien intressiristiriitojen säätely tai lobbauksen rajoittaminen nähdään herkästi lähinnä kansalaisia miellyttävänä tai yleisesti yhteiskunnallista luottamusta parantavina toimenpiteinä.

Näiden ns. “pehmeän vallan” piiriin luettavien ominaisuuksien lisäksi avoimella hallintotavalla ja korruptiontorjunnalla on kuitenkin tärkeä ulkopoliittinen ja turvallisuuspoliittinen rooli. Tämä johtuu osittain sekä siitä, että korruptiovapaa yhteiskunta on vastustuskykyinen myös ulkopoliittisia uhkia vastaan, että niistä haavoittuvaisuuksista, joita korruptioriskit aiheuttavat esimerkiksi maanpuolustukselle.

Korruptio autoritaarisen ulkopolitiikan kulmakivenä

Oikeusvaltiosta ja demokratiasta piittaamattomat toimijat ovat käyttäneet korruptiota poliittisena välineenä historiasta aina tähän hetkeen saakka. Euroopassa käytävä sota osaltaan muistuttaa, miksi korruptio on riski myös ulkopolitiikalle. Hyvän hallinnon ja korruptiontorjunnan heikkoudet voivat avata väylän ulkopoliittiseen vaikuttamiseen, joka on jopa sodankäyntiä tehokkaampi.

Transparency Internationalin turvallisuuspolitiikan yksikkö on tutkinut laajasti ulkopoliittisen vaikuttamisen ja korruption yhteyttä. Sen mukaan Venäjä on käyttänyt korruptiota ulkopoliittisena vaikuttamisvälineenä laajasti ainakin 2000-luvun aikana. Esimerkiksi Ukrainan tapauksessa Venäjä on pyrkinyt käyttämään energiapolitiikkaa ja kaasuyhtiöiden kansainvälistä kauppaa poliittisen valta-asemansa säilyttämiseksi vuoden 2004 oranssin vallankumouksen jälkeen.Venäjä ei ole ainoa toimija, jonka raportoidaan käyttävän korruptiota ulkopolitiikan työkaluna. Qatarin ja Marokon tuoreet lahjusepäilyt EU:n ytimessä osuvat energiakriisin keskelle. Qatar on ollut EU:n merkittävimpiä nestemäisen maakaasun lähteitä, kun taas Marokko on pyytänyt EU:n tukea Länsi-Saharan maarajoja koskevissa kiistoissa.

Korruption ulko- ja turvallisuuspoliittiset riskit koskettavat myös Suomea. Pohjolan maat eivät ole tyhjiössä, vaan myös meidän on valmistauduttava samoihin riskeihin, mitä muualla maailmassa on.

Hyvä hallinto voi olla maanpuolustuksen sokea kulma

Vakaassa ulkopoliittisessa ilmastossa Suomi kestää hyvin korruptioon tai poliittiseen integriteettiin kohdistuvia kriisejä. Esimerkiksi vaalirahoituskriisiä tai lobbauksen läpinäkyvyyden puutteita on paikattu verkkaiseen tahtiin. Tämä reaktiivinen toimintatapa ei kuitenkaan ole riittävä, mikäli vihamielinen toimija pyrkii käyttämään poliittisen integriteetin tai korruptiontorjunnan heikkouksia järjestelmällisesti hyväkseen.

Tämä riski ei ole myöskään liittynyt pelkästään poliittisiin päättäjiin. Erilaiset yritykset ovat usein liittyneet korruptiojärjestelyihin, joka osaltaan korostaa myös yksityisen sektorin toimijoiden yhteiskunnallista vastuuta ja niiden korruptiontorjunnan tärkeyttä. Etenkin yksityisen intressin ja poliittisen vaikuttamisen linkki näkyy usein rahan ja politiikan hankalana suhteena. Turvallisuuspoliittisesti se voi liittyä esimerkiksi merkittävien päätöksentekijöiden siirtymiseen ulkomaisten toimijoiden palvelukseen tai konsulttipalveluiden tarjoamiseen turvallisuuspoliittisesti herkällä alueella, päättäjien osakkuuksiin tai omistajuuksiin ulkomaankauppaa käyvissä yrityksissä tai kevyin perustein tehtyihin ylellisiin ulkomaanvierailuihin, jotka kohdemaan toimijat kustantavat.

Useat näistä riskitapauksista eivät ole laittomia. Se osaltaan korostaa, miksi hyvän hallintotavan heikkoudet voivat olla merkittävä haavoittuvuus. Jos oikeusvaltio, politiikka, yhteiskunnalliset instituutiot ja julkiset toimijat eivät ole uskottavia, niitä vastaan on helppo hyökätä ulkoa käsin. Esimerkiksi vaalirahoituslaissa on yhä salailulle mahdollistavia aukkoja, samoin päätöksentekijöiden kaksoisrooleissa, lobbaamisesta puhumattakaan. Kaikkia näitä haavoittuvaisuuksia voi hyödyntää myös ulkopoliittisesti.

Avoin toimintatapa on miekkaa vahvempi

Korruption harmaa alue tulee ymmärtää vakavana riskinä. Päätöksenteon läpinäkyvyyden, eheyden ja vastuullisuuden kehittäminen ei ole kansalaisia miellyttävä stuntti, vaan parhaimmillaan se kehittää koko yhteiskunnan sietokykyä. Korruptiontorjunta ja hyvän hallintotavan kehittäminen ei ole pelkästään ulkoisten uhkien torjumista, sillä korruptio heikentää myös varsinaista maanpuolustusta.

Mikään puolustuspoliittinen budjetti ei ole tarpeeksi suuri puolustamaan valtiota, jonka poliittinen koneisto tai korruptiontorjunta ei ole kunnossa. Afganistanin ‘aavesotilaat’ muistuttavat, että maanpuolustuksen puutteellinen korruptiontorjunta ja integriteetti saattaa romahduttaa koko puolustusvoimat. Kärjistetysti voi väittää, ettei maanpuolustuksen määrärahoilla tai maanpuolustustahdolla ole väliä, mikäli valtioon ja päätöksentekoon voidaan vaikuttaa korruption avaamien väylien kautta aseellista toimintaa paremmin. Transparency Internationalin Government Defence Integrity Index paljastaa, että myös Suomen maanpuolustuksessa on korruptiontorjunnan osalta kehitettävää.

Suomalaisen korruptiontorjunnan aukkojen paikkaaminen vaatii poliittista tahtoa. Usein korruptiontorjunnan aukot kuitenkin ymmärretään vasta, kun niiden riskit käyvät toteen. Avoimuuden ja vastuullisuuden kehittäminen ei ole välttämättä mehukkain aihe, mutta kiristyneessä turvallisuuspoliittisessa ympäristössä pienetkin haavoittuvaisuudet voivat olla erittäin arvaamattomia.

Lähteet:

Transparency International Defence and Security: Corruption as Statecraft: Using Corrupt Practices as Foreign Policy Tools

Transparency International UK & Transparency International Germany: Corruption as a Threat to Stability and Peace (pdf)

Transparency International Defence and Security: Government Defence Integrity Index

OECD Integrity Forum: Reinforcing Democracies in a Globalised World - Countering Foreign Covert Influence and Foreign Interference, tallenne: https://www.oecd-events.org/gacif2023/session/5eae09f0-c8c7-ed11-9f73-6045bd8890e4/reinforcing-democracies-in-a-globalised-world-countering-foreign-covert-influence-and-foreign-interference

Kunnallishallinnon korruptiontorjunnassa kehitettävää

2022-12-13T15:06:24Z

Kunnallishallinnon korruptiontorjunnassa kehitettävää

Markus Kiviaho, Mikko Knuutinen

Kunnallishallinto ja kuntien eri toimintoja on tunnistettu useissa tutkimuksissa korruption vaaranvyöhykkeeksi huolimatta oikeusvaltioperiaatteen ja hyvän hallinnon oikeusperiaatteiden velvoittavuudesta. Kunnallishallinnon korruptiosta laaditun selvityksen perusteella korruption ilmenemismuodot ovat moninaiset. Kunnallishallinnon korruption keskeisiä riskialueita ovat eri tutkimusten ja käytännön havaintojen mukaan muun muassa rakenteellinen korruptio, poliittinen päätöksenteko, julkiset hankinnat, yhdyskuntasuunnittelu ja kaavoitus. Vaikka kaikki korruptio ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä, vaarantaa se aina yleisen edun toteutumista sekä luottamusta viranomaistoiminnan oikeudenmukaisuuteen ja puolueettomuuteen.

Vaikutusvallan väärinkäyttöä oikeudettoman yksityisen edun tavoittelemiseksi

Korruptiolla tarkoitetaan vaikutusvallan väärinkäyttämistä yksityisen edun tavoittelemiseksi. Vaikutusvallalla tarkoitetaan valtaa, kykyä tai asemaa tehdä päätöksiä tai vaikuttaa toisen toimijan toi-mintaan, käyttäytymiseen, mielipiteisiin tai päätöksentekoon. Korruption tavoitteena on oikeudettoman edun saavuttaminen itselle tai intressipiirille lainvastaisin tai epäeettisin keinoin. Etu voi olla taloudellista, poliittista tai sosiaaliseen asemaan liittyvää etua, informaatiota tai muuta hyötyä kuten haitalliselta seuraamukselta välttyminen. Korruptioon voi liittyä puuttumattomuuden ja suojelun kulttuuri, mistä johtuen korruptiiviseen toimintaan ei puututa tehokkaasti, johdonmukaisesti ja puolueettomasti. Puuttumattomuuden ja suojelun kulttuuri ilmenevät yleisemmin osana rakenteellista korruptiota, jossa verkostoon kuuluvat jäsenet voivat pyrkiä peittelemään korruptiota sekä vastavuoroisesti suojelemaan verkoston jäseniä.

Tietoisuutta korruption riskialueista ja ilmenemismuodoista lisättävä

Kunnallishallinnon korruptiontorjuntaa kartoittavassa selvityksessä avattiin korruption käsitettä, riskialueita ja ilmenemismuotoja sekä korruptiontorjuntaan liittyvää sääntelyä. Korruption riskialueita analysoitiin ja kuvattiin tutkimuksiin, tapausesimerkkeihin sekä oikeuskäytäntöön ja -ratkaisuihin perustuen. Selvityksen tulosten avulla voidaan lisätä kuntien luottamushenkilö- ja viranhaltijajohdon, sisäisen tarkastuksen ja tilintarkastajien, eri yhteistyökumppaneiden ja sidosryhmien tietoisuutta ja ymmärrystä kunnallishallinnon korruptiosta sekä sen haitallisuudesta. Tietoisuuden lisäämisen korruptiosta mahdollistaa korruption havaitsemisen, paljastamisen sekä johdonmukaisen ja tehokkaan puuttumisen.

Kokonaisvaltainen korruptiontorjunta edistää hyvää hallintoa

Tuloksellinen korruptiontorjunta edellyttää kokonaisvaltaista toimintamallia, joka perustuu oikeus-valtioperiaatteeseen sekä hyvän hallinnon oikeusperiaatteisiin. Korruptiontorjunta edistää oikeu-denmukaisen ja tasapuolisen kohtelun toteutumista sekä verovarojen käytön moitteettomuutta ja tuloksellisuutta. Kunnanvaltuustojen tulisi päättää korruptiontorjunnan toimintamallista ja -ohjelmasta, joiden avulla korruptiota voidaan torjua kunnan toiminnassa tuloksellisesti. Lisäksi tulisi luoda turvallinen ja luottamuksellinen keino ilmoittaa epäillystä korruptiosta sekä varmistaa niiden johdonmukainen ja objektiivinen tutkinta.

Toimintamallissa tulisi kuvata periaatteet ja toimintatavat, joiden avulla kuntien hallinnossa ja toiminnassa edistetään hyvän hallinnon toteutumista, torjutaan korruptiota ja puuttumattomuuden kulttuuria. Toimintaohjelman avulla voidaan tavoitteellisesti ennaltaehkäistä, havaita, ja torjua tehokkaasti korruptiota eri riskialueilla. Toimintamallin tuloksellinen toimeenpano edellyttää jatkuvaa ja johdonmukaista viestintää ja kouluttamista. Vastuu korruptiontorjunnan tuloksellisuudesta kuuluu ylimmälle tilivelvolliselle luottamushenkilö- ja viranhaltijajohdolle, joiden tulee itse toimia esimerkillisesti ja sitoutua nollatoleranssiin.

Kirjoittajat ovat laatineet selvityksen kunnallishallinnon korruptiosta ja sen eri ilmenemismuodoista osana Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaohjelman korruptiontorjuntahanketta (1.3a) ja kansallista korruptionvastaista strategiaa.

Korruptiontorjunta kunnallishallinnossa – Askelmerkkejä hyvään hallintoon - selvitys julkaistaan 13.12.2022.

Finland signs the UNCAC review Transparency Pledge

2022-04-12T14:44:06Z

Finland signs the UNCAC Review Transparency Pledge

The importance of transparency and civil society participation are emphasized in anti-corruption efforts

Danella Newman

Finland has become the 32nd country to sign the UNCAC Coalition’s Transparency Pledge, voluntarily committing to a high level of transparency and civil society inclusion in the second cycle of the United Nations Convention against Corruption (UNCAC) implementation review.

The UNCAC is the only universal binding anti-corruption mechanism and has been ratified by 187 countries and the European Union. Its Implementation Review Mechanism (IRM) is a multi-stage peer review process involving the review of each State Party’s implementation of the UNCAC by two peers – one from the same UN region and one from another one. The review process is divided into two five-year cycles, with the first cycle (2010 – 2015) covering Chapters III on criminalization and law-enforcement and IV on international cooperation and the second cycle (2015 – June 2024) covering Chapters II on prevention and V on asset recovery.

Despite the Convention’s emphasis on civil society participation through its Article 13, the principles of transparency and inclusiveness are not consistently applied in the review mechanism or at global UNCAC fora. Each State Party has the discretion to decide the extent of non-governmental stakeholder participation in the review process. Furthermore, States Parties are only required to publish an approximately 15-to-20-page executive summary of the review outcome once the review has been completed. However, other essential documents; the self-assessment checklist and the full country review report can be kept secret and this goes against the spirit of the Convention.

Finland has shown high levels of transparency in this regard, having published both the self-assessment checklist and the full report for the 1st cycle UNCAC review and full reports with other anti-corruption reviews, and involving civil society in these processes.

The role of civil society

As reflected in the text of the Convention, civil society plays a crucial role in uncovering corruption and holding governments accountable. This is evidenced by major corruption scandals such as the Panama or Paradise Papers, Suisse Leaks, amongst many others, which were uncovered by investigative journalists, and by other smaller-scale corruption cases that are brought to light by civil society organizations or individual whistleblowers. However, such groups are often denied information, restricted in their operations or even worse, often face threats, intimidation and retaliation when exposing corruption.

This worrying trend of shrinking civic space has been exacerbated at the last Conference of the States Parties in December 2021, where unfounded objections against the participation of civil society organizations in these conferences caused and continue to cause heated discussions amongst States Parties. One way of countering such trends is for States Parties to include civil society representatives in their country delegations to such conferences. Another is for countries to actively involve civil society and non-governmental stakeholders in the UNCAC review process, and in anti-corruption policy-making in general.

The Transparency Pledge

Therefore, Finland is proud to have joined 31 other countries in committing to higher standards of transparency and participation in the UNCAC Review Mechanism and calls for others to do the same. Finland was scheduled to begin its second cycle UNCAC implementation review, which covers articles on preventive measures (Chapter II) and asset recovery (Chapter V), in 2018. The government will submit its self-assessment checklist and aims to complete the review process during 2022. The peer reviewing countries are Portugal and El Salvador.

The Transparency Pledge covers the following principles, complementing the UNCAC Coalition’s guide which includes best practice approaches for promoting transparency and participation in the review process:

We will publish updated review schedules for our country review
We will share information about the review institution or the coordinator (focal point)
We will announce the completion of the country review indicating where the report can be found
We will promptly post online the self-assessment and the full country report in a UN language, together with the executive summary in local languages
We will organize civil society briefings and public debates about the findings of the report
We will publicly support participation of civil society observers in UNCAC subsidiary bodies

Danella Newman works as a project manager in UNCAC Coalition.

Further information on UNCAC and the implementation review process: https://www.unodc.org/documents/treaties/UNCAC/Publications/Convention/08-50026_E.pdf

https://uncaccoalition.org/uncac-bodies/conference-of-states-parties/cosp9/

Transparency Pledge: https://uncaccoalition.org/uncac-review/transparency-pledge/

UNCAC Coalition: https://uncaccoalition.org/wp-content/uploads/UNCAC-Coalition-%E2%80%93-Guide-to-Transparency-and-Participation-in-the-IRM-1.pdf

Minna Kimpimäki: Puuttumista kansainvälisessä liiketoiminnassa tapahtuvaan lahjontaan tehostettava

2022-02-04T14:15:56Z

Puuttumista kansainvälisessä liiketoiminnassa tapahtuvaan lahjontaan tehostettava

Minna Kimpimäki

Kansainväliseen liiketoimintaan liittyvä ulkomaisen virkamiehen lahjonta on tullut Suomessa käräjä- ja hovioikeuksien arvioitavaksi viidessä tapauksessa. Kaikissa tapauksissa oli väitetyn lahjuksen antajan ja vastaanottajan lisäksi mukana jonkinlainen välittävä taho – esimerkiksi konsulttitoimisto. Ulkomaisia, väitetysti lahjuksia vastaanottaneita tai välittäneitä tahoja ei kuitenkaan näissä Suomessa käsitellyissä tapauksissa syytetty, vaan syytteissä oli kyse vain lahjuksen antamisesta epäiltyjen henkilöiden vastuusta. Keskeistä on, että kaikissa näissä tapauksissa lahjusrikossyytteet hylättiin viimeistään hovioikeudessa.

Virkamiesten lahjontaa koskevien säännösten soveltamisen suurimmat haasteet liittyvät kansainvälisissä tapauksissa ulkomaisen virkamiehen käsitteen tulkintaan, teon täyttymiskynnykseen välittäjää käyttäen tehdyissä teoissa ja lahjusrikossäännösten ”toiminnasta palvelussuhteessa” -kriteerin tulkintaan. Säännösten muotoilu ja vakiintunut tulkinta eivät kaikilta osin vastaa kansainvälisiä velvoitteita. Haasteisiin vastaamista hankaloittaa se, ettei virkamiehen lahjontaa koskeville säännöksille useinkaan ole tehokkaasti sovellettavissa olevaa vaihtoehtoa: lahjusrikosten yritystä tai vaikutusvallan kauppaamista ei ole erikseen kriminalisoitu ja yksityisen sektorin lahjontaa koskevat säännökset ovat nekin osoittautuneet vaikeasti sovellettaviksi.

Haasteita liittyy myös näytön arviointiin lahjusrikostapauksissa. Selvää on, että todistustaakka on syyttäjällä myös näissä rikoksissa eikä näyttötaakkaa voida asettaa alemmaksi sillä perusteella, että kyse on vaikeasti toteennäytettävistä rikoksista. Lahjusrikostapauksissa näyttö muodostuu usein pääosin aihetodisteista. Tuomioistunlaitoksen ulkopuolelta tuomioistuinten vapaaseen näytön arviointiin pohjautuvaa näytönharkintaa ei voi yksityiskohtaisesti ohjeistaa. Korkein oikeus on kuitenkin esimerkiksi huumausainerikoksia koskevilla ennakkoratkaisuillaan linjannut aihetodisteiden arviointia tavalla, joka on merkityksellistä myös arvioitaessa näyttöä lahjusrikostapauksissa.

Sen lisäksi, että rikoksen tehnyt henkilö tuomitaan rikoksesta, voi lahjontateosta joutua vastuuseen myös yritys, jonka puolesta lahjusrikos on tehty. Tässä on kyse oikeushenkilön rangaistusvastuusta, jonka nojalla yritykselle voidaan edellytysten täyttyessä määrätä yhteisösakko. Käytännössä yhteisösakkoja määrätään Suomessa kuitenkin harvoin muissa kuin työturvallisuusrikoksia tai ympäristörikoksia koskevissa tapauksissa. Kansainväliseen liiketoimintaan liittyvät lahjusrikokset tehdään usein yritysten liiketoiminnan yhteydessä ja yrityksen puolesta tai hyväksi. Oikeushenkilön rangaistusvastuulle olisi siksi syytä antaa enemmän painoa oikeusprosessissa niin esitutkinnassa, syyteharkinnassa kuin tuomioistuinkäsittelyssäkin. Vertailevan tarkastelun perusteella näyttää myös siltä, että tehokkaimmin oikeushenkilön rangaistusvastuun toteuttaminen onnistuu silloin, jos se on toteuttavissa täysimittaista oikeudenkäyntiä kevyemmässä menettelyssä. Myös mahdollisuuksia määrätä oikeushenkilölle menettämisseuraamuksia tulisi selkiyttää ja tehostaa.

OECD on Suomea koskevissa maaraporteissaan kiinnittänyt huomiota tuomarien koulutukseen ja erikoistumiseen keinona tehostaa puuttumista kansainväliseen liiketoimintaan liittyvään ulkomaisten virkamiesten lahjontaan. Koulutustarjontaa ja siitä tiedottamista onkin tarpeen lisätä ja kehittää. Keskeistä on koulutuksen saavutettavuus ja oikea-aikaisuus silloinkin, kun tarkasteltavana on kansainväliseen liiketoimintaan liittyvän lahjonnan kaltainen rikollisuuden muoto, jota koskevia tapauksia etenee oikeusprosessiin harvoin. Siksi on tärkeää, että saatavilla on myös jatkuvasti saatavilla olevia ajantasaisia tukimateriaaleja. Perusteita näyttäisi olevan myös tuomarien jonkinasteiselle erikoistumiselle.

Tutkimuksen perusteella näyttäisi kuitenkin selvältä, ettei lahjusrikoslainsäädännön soveltamisongelmissa ole ainakaan pääosin kyse sellaisista oikeudelliseen osaamiseen ja säännösten oikeaan tulkintaan ja soveltamiseen liittyvistä puutteista tai virheistä, jotka olisivat yksinkertaisesti koulutusta ja kirjallisia ohjeistuksia kehittämällä korjattavissa. Kyse on laajasta ja monimutkaisesta sääntelykokonaisuudesta, joka on monilta osin tulkinnanvarainen ja johon liittyvät vakiintuneet tulkinnat eivät kaikilta osin vastaa kansainvälisiä velvoitteita. Siksi myös tilanteen korjaamiseksi tarvitaan moninaisia toimenpiteitä – lainmuutoksia, koulutuksen ja tukimateriaalin kehittämistä sekä lain tulkintaa ja näytön arviointia ohjaavaa oikeuskäytäntöä.

Minna Kimpimäki

Kirjoittaja toimii rikosoikeuden professorina Lapin yliopistossa ja oli kyseisen hankkeen vastuullinen johtaja

Hankkeen loppuraportti:
Kirsi-Maria Halonen – Minna Kimpimäki – Kai Kotiranta – Anssi Kärki – Jenna Piippo – Tirnash Ramezan, Lahjonta kansainvälisessä liiketoiminnassa – sääntelyn, soveltamiskäytännön ja koulutuksen nykytila ja muutostarpeet (2022).

Raportti julkaistaan 8.2.2022 Tieto käyttöön -sivustolla (tietokayttoon.fi) ja hankkeen tuloksia esittelevä Webinaari järjestetään Teamsissa 8.2.2022 klo 13.00–16.00. Webinaarin ohjelma ja linkki Teams-tapaamiseen
Tutkimus on rahoitettu Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan vuoden 2021 haussa myönnetyllä määrärahalla..

Korpen-hanke selvittää korruption ja rahanpesun yhteyksiä

2021-06-07T12:57:10Z

Korpen-hanke selvittää korruption ja rahanpesun yhteyksiä

Pirjo Jukarainen, Vesa Muttilainen & Saana Rikkilä 7.6.2021

Pohjoismaissa näkyvää katutason korruptiota, kuten lahjontaa, on pidetty vähäisenä, kun taas rahanpesu on kahdesta ilmiöstä tunnetumpi ja näkyvämpi. Korruptio viittaa vastuullisen aseman väärinkäyttöön yksityiseksi eduksi, ja rahanpesulla pyritään saamaan rikolliset varat näyttämään laillisilta. KORPEN-hankkeessa selvitetään korruption ja rahanpesun yhteyksiä Pohjoismaissa. Kohteena on erityisesti lahjonta kansainvälisessä liiketoiminnassa.

Korruptiolla ja rahanpesulla ”symbioottinen suhde”

Korruption ja rahanpesun kiinteää suhdetta kuvaa, että toisen esiintyminen yhteiskunnassa viittaa usein myös toisen olemassaoloon. Esimerkiksi lahjonta kansainvälisessä liiketoiminnassa ja muut korruptiiviset toimet voivat toimia Pohjoismaissakin lähtökohtana rahanpesulle. Koska näiden ilmiöiden suhde voi olla jopa symbioottinen, on tärkeää, että esimerkiksi rahanpesulain mukaiset valvojat ja ilmoitusvelvolliset sekä rahanpesun selvittelykeskukset kiinnittävät riittävästi huomiota korruptioon erityisesti kansainvälisessä liiketoiminnassa. Vaikka Pohjoismaissa korruptio ilmenee usein muussa muodossa kuin lahjontana, juuri lahjonta on kiinteästi yhteydessä rahanpesuun.

Oikeusministeriön koordinoimassa ja Poliisiammattikorkeakoulun toteuttamassa KORPEN-hankkeessa tarkastellaan korruption ja rahanpesun yhteyksiä Pohjoismaissa keskittyen eritoten lahjontaan kansainvälisessä liiketoiminnassa. Hanketta rahoittaa Pohjoismaiden ministerineuvosto.

Hankkeessa muodostetaan yleiskuva eri toimijoiden hyvistä käytännöistä lahjonnan tunnistamisessa sekä korruptioon ja rahanpesuun liittyvässä analyysitoiminnassa. Esiselvityksessä laadittiin kirjallisuus- ja tilastokatsaus sekä kysely pohjoismaisille rahanpesun selvittelykeskuksille ilmiöiden yhteyden kartoittamiseksi. Lisäksi tarkasteltiin tapausesimerkkejä sekä kansainvälisten organisaatioiden arvioita rahanpesun ja korruption torjunnasta Pohjoismaissa.

Rahanpesun selvittelykeskukset korruption tunnistajina

Esiselvityksessä rahanpesun selvittelykeskuksille toteutetun kyselyn perusteella yhteistyö ja tietojen vaihtaminen rahanpesulain mukaisten ilmoitusvelvollisten kanssa sekä vastaanotetut ilmoitukset epäilyttävistä liiketoimista ovat keskeisiä elementtejä rahanpesuun kytkeytyvien korruptiorikosten tunnistamisessa. Koska rahanpesun selvittelykeskusten työ alkaa ilmoituksista epäilyttävistä liiketoimista, niiden määrä ja laatu ovat keskeisessä roolissa korruptiorikosten tunnistamisessa.

Rahanpesun selvittelykeskusten on mahdollista erotella ilmoitukset epäilyttävistä liiketoimista, joissa on epäily korruptiosta ja ilmoitusvelvollisten on mahdollista korostaa korruptioepäilyä ilmoitusta tehtäessä. Selvittelykeskukset hyötyisivät indikaattoreista, jotka osoittaisivat lahjontarikollisuuden rahanpesuepäilyjen yhteydessä.

Aiemmassa tutkimuksessa on ehdotettu rahanpesun torjuntatoimien ja järjestelmän hyödyntämistä korruptionvastaisessa työssä, sillä rahanpesun vastaista toimintaa on kehitetty ja arvioitu systemaattisesti vuosien ajan. Tuorein rahanpesun kansallinen riskiarvio on julkaistu äskettäin. Rahanpesun torjunta sisältää myös korruptiontorjunnan kannalta hyödyllisiä mekanismeja, kuten asiakkaan tuntemistietojen hyödyntämistä, rahanpesun estämiseen keskittyviä lakeja, konfiskaatiokäytäntöjä ja kansainvälistä yhteistyötä. Yhteistyön lisäksi myös koulutus on esiselvityksen kyselyn tulosten perusteella tärkeä osa korruption torjuntaa.

Pilottihanke yhteyden tunnistamiselle

KORPEN-hanke toimii pilottina korruption ja rahanpesun yhteyksien tunnistamiselle Pohjoismaissa. Hankkeessa keväällä 2021 valmistellun esiselvityksen tarkastelua laajennetaan ja syvennetään jatkotutkimuksessa, jonka keskeisiä teemoja ovat ilmiöiden yhteyksien kartoittamisen lisäksi eri toimijoiden rahanpesun ja korruption torjunnan hyvien käytäntöjen selvittäminen, mahdollisten korruption tai lahjonnan indikaattorien alustava innovointi sekä torjunnan teknologioiden tarkastelu. Loppuraportti julkaistaan vuoden 2022 alussa.

Hankkeen raportit tuottavat tietoa ilmiöistä käytävään tieteelliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tavoitteena on pyrkiä vähentämään korruptiota tiedon lisäämisen avulla, sillä kestävä taloudellinen kehitys edellyttää tehokasta korruption torjuntaa. Tämä on tärkeää, koska talouteen liittyvät rikollisuus aiheuttavat paitsi merkittäviä yhteiskunnallista haittoja, myös vääristä kilpailua liiketoiminnassa sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Esiselvityksen raportti löytyy sivulta: Korpen-Preliminary-Study-report.pdf (polamk.fi)

Vesa Muttilainen toimii tutkimusjohtajana ja Pirjo Jukarainen ja Saana Rikkilä tutkijoina Poliisiammattikorkeakoulussa.

Juuso Oilinki: Korruptiontorjunta COVID-19-pandemian aikana

2021-05-19T09:03:31Z

Korruptiontorjunta COVID-19-pandemian aikana

Juuso Oilinki 18.5.2021

Koronakriisin aikana useat kansainväliset järjestöt ovat varoittaneet COVID-19-pandemiaan liittyvästä kohonneesta korruptioriskistä ja kehottaneet valtioita tehostamaan korruptionvastaisia toimia. Euroopan neuvoston korruptionvastainen toimielin (GRECO) on julkaissut jäsenvaltioilleen toimenpideohjeet korruption torjunnan tehostamiseksi pandemian aikana. OECD on laatinut selonteon korruption torjunnan tärkeydestä ja sen keinoista terveyskriisin aikana. Suomessakin tulisi suhtautua tilanteeseen vakavasti ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin torjunnan tehostamiseksi. Raporttien keskeiset huomiot käydään läpi tässä tekstissä.

COVID-19-pandemialla on globaali korruptioriskiä lisäävä vaikutus

Keskeisinä syinä kohonneelle riskille ovat GRECOn mukaan jäsenvaltioiden poikkeustilasta johtuvat vallan keskittyminen, poikkeukset perusoikeuksissa ja -vapauksissa sekä pandemiaan liittyvien laajojen EU-tukipakettien kanavoiminen jäsenvaltioille. Talouden elvytyspakettien toteutusvauhti on johtanut rutiinivalvontatoimenpiteiden mukauttamiseen tai lieventämiseen ja ennakkovalvonnan tai vaatimusten yksinkertaistamiseen. Kansainväliset järjestöt pitävät tärkeänä, että korruptionvastaista toimintaa yhdenmukaistettaisiin kaikissa pandemiaan liittyvissä prosesseissa.

Pandemian aikana korruptioriskit lisääntyvät entisestään korruptiolle alttiilla alueilla, kuten terveysalalla ja julkisissa hankinnoissa

Lahjonta vääristää terveysalan markkinoita ja voi johtaa huonompien tai väärennettyjen tuotteiden yleistymiseen markkinoilla. Lääkevalmisteiden ja terveysalan tarvikkeiden kiireellisiin hankintoihin liittyvät poikkeukselliset hankintaprosessit, ylikuormitetut hoitolaitokset ja ylikuormitettu hoitohenkilökunta lisäävät entisestään korruptioriskiä. Hätäapupäätöksissä tai kiireellisissä hankinnoissa asianmukaista prosessia ei välttämättä aina noudateta ja dokumentaatio voi jäädä puutteelliseksi, mikä vaikeuttaa riskienhallintaa ja tarkastuksia. Korruptio ilmenee terveysalalla muun muassa lahjontana niin hankinnoissa kuin terveydenhuollon palveluissa, eturistiriitoina, suosimisena ja tuotekehitykseen liittyvinä petoksina.

Mittavat tukitoimet lisäävät taloudellisten väärinkäytösten ja korruption riskiä

Korruptioriskit kasvavat myös yksityisellä sektorilla pandemian aikana. Poikkeuksellisen suuret taloudelliset tukitoimet talouden tasapainottamiseksi ovat välttämättömiä, mutta osaltaan lisäävät taloudellisten väärinkäytösten ja korruption riskiä. Erityisesti asiakirjaväärennökset ja väärän tiedon antaminen erilaisissa valtioavustusten ja tukien hakuprosesseissa, tuotesertifikaattien väärennökset, vaihtoehtoisten toimitusketjujen sertifiointien laiminlyönti ja yksittäisten työntekijöiden väärinkäytökset ovat lisääntyneet pandemian aikana. Lisäksi myös sisäpiiritiedon väärinkäyttöön liittyvä riski on kohonnut. Järjestäytyneet rikollisryhmittymät puolestaan ovat soluttautuneet pandemian aikana enenevissä määrin laillisiin liiketoimiin ja hyödyntävät kansalaisten heikkoa luottamusta hallituksiin sekä kriisin myötä heikentynyttä valvontaa.

Riski epäasiallisesta vaikuttamisesta säädösvalmistelussa

COVID-19-pandemian seurauksena hallitukset ympäri maailmaa valmistelevat kiireesti uutta lainsäädäntöä, jolla mahdollistetaan mahdollisimman tehokkaat keinot pandemian ja sen haittavaikutusten torjumiseksi. Normaalista lainvalmisteluprosesseista poikkeavat kiireelliset lainvalmisteluhankkeet, joissa laaja-alaiset sidosryhmäkuulemiset ja normaalitasoinen avoimuus eivät ole välttämättä mahdollisia, saattavat kasvattaa epäasiallisen vaikuttamisen riskiä säädösvalmistelussa.

Miten korruptiota ja petoksia voidaan torjua kriisiaikana?

Kriisiaikana hallitusten tulisi panostaa julkisilla varoilla rahoitettujen palvelujen valvontaan erityisesti terveydenhuollossa. OECD suosittaa hallituksia toteuttamaan useita toimenpiteitä integriteetin varmistamiseksi julkisissa hankinnoissa, kuten yksityiskohtaisten toimintasuunnitelmien kehittämisen kriisitilanteessa toteutettavista hankintastrategioista, voimassa olevien puitesopimusten ja kaikkien hätähankintaprosessien tarkastamisen ja valvonnan. Sisäiset tarkastustoiminnot, ylimmät tarkastuselimet ja muut valvontaviranomaiset ovat tärkeässä roolissa. Sekä sisäisillä että ulkoisilla tilintarkastajilla on myös hyvät mahdollisuudet tukea organisaatioita riskien hallinnassa lyhyellä aikavälillä. Asianmukaiseen riskienhallintaan ja väärinkäytöksien paljastamiseen tulisi panostaa myös Suomessa. Muun muassa väärinkäytösten paljastamiseen liittyvät ilmoituskanavat tulisi edellä mainittujen lisäksi ottaa käyttöön laaja-alaisesti.

COVID-19-rokotteiden valmistukseen, hankintaan ja jakeluun liittyvät korruptioriskit ovat uhka taloudelle ja kansanterveydelle maailmanlaajuisesti. Näitä riskejä ovat standardien vastaisten ja väärennettyjen rokotteiden pääsy markkinoille, rokotteiden varastaminen jakelujärjestelmissä, rokotteiden kehittämiseen ja jakeluun tarkoitetun hätärahoituksen vuotaminen, nepotismi, suosikkijärjestelmät ja korruptoituneet hankintajärjestelmät. Useat kansainväliset järjestöt ovat antaneet varoituksia COVID-19-liitännäisistä väärennetyistä lääkkeistä. Näiden tuotteiden markkinointi verkossa kasvaa GRECOn mukaan räjähdysmäisesti. Tämän tyyppinen rikollisuus liittyy usein järjestäytyneeseen rikollisuuteen, jonka torjunta edellyttää tehokasta rajat ylittävää reaaliaikaista yhteistyötä. Suomessakin tulisi varmistaa, että tietojen vaihto eri kansallisten ja kansainvälisten viranomaisten välillä asiaan liittyen on sujuvaa ja toimintaprosessit ovat väärinkäytöstapausten varalta selvät ja ennalta suunnitellut. Myös rahanpesun torjuntaa tekevät viranomaiset ovat keskeisessä roolissa pandemian aikaisten petosten torjunnassa.

Kriiseihin varautuminen ja pandemian jälkeinen aika

Korruption ja väärinkäytösten torjuntaan kriisitilanteissa tulisi panostaa tulevaisuudessa enemmän. Vastuu on yhteinen, mutta korostuu toimijoilla, jotka tekevät päätöksiä julkisten varojen käytöstä. Julkisten hankintayksiköiden, valtionavustuksia myöntävien viranomaisten ja näitä valvovien tahojen tulisi panostaa väärinkäytösten ja korruption ennaltaehkäisyyn ja tunnistamiseen. Heillä tulisi olla käytössään mahdollisimman yhtenäiset menettelytavat sekä riittävät työkalut. Sekä valtio-omisteisten yhtiöiden että yksityisen sektorin toimijoiden tulisi varmistaa, että hyvää hallintotapaa ja sisäistä valvontaa ylläpidetään riskipohjaisen lähestymistavan avulla myös pandemian aikana. Kansainväliseen kauppaan liittyvien agenttien ja muiden välikäsien käyttämistä tulisi harkita huolellisesti. Yritystoiminnassa sidosryhmien ja yhteistyökumppaneiden taustaselvityksillä on merkittävä rooli väärinkäytös- ja maineriskien hallinnassa.

COVID-19-pandemian pahimman vaiheen jälkeen olisi tarpeen analysoida myös pidemmän aikavälin korjaustoimenpiteitä. Erityisesti tulisi arvioida ja tarkistaa pandemian aikaista julkisten varojen käyttöä ja niihin liittyneitä valmistelu- ja päätöksentekoprosesseja. Mahdollinen selvitys antaisi paremmat edellytykset selviytyä paremmin tulevista kriisitilanteista ja vähentäisi korruption ja väärinkäytösten riskiä.

Lähteet:

Policy measures to avoid corruption and bribery in the COVID-19 response and recovery: https://www.oecd.org/coronavirus/policy-responses/policy-measures-to-avoid-corruption-and-bribery-in-the-covid-19-response-and-recovery-225abff3/

Corruption Risks and Useful Legal References in the context of COVID-19: https://rm.coe.int/corruption-risks-and-useful-legal-references-in-the-context-of-covid-1/16809e33e1

Kirjoittaja työskentelee erityisasiantuntijana oikeusministeriössä.

Vesa Muttilainen: Korruptiotilannetta seurattava monipuolisesti

2020-12-09T09:03:35Z

Korruptiotilannetta seurattava monipuolisesti

Vesa Muttilainen 9.12.2020

Suomalainen korruptio kytkeytyy tyypillisesti rakenteisiin ja verkostoihin. Tämä vaikeuttaa korruption havaitsemista ja asettaa haasteita sen mittaamiselle. Korruptiotilanteen kattavaan seurantaan ei ole helppoja ratkaisuja vaan se edellyttää pitkäjänteistä työtä. Tarvitaan vankkaa tietopohjaa, jotta korruptiota ja korruption vastaisia toimia voidaan arvioida luotettavasti.

"Usvainen korruptio" haastava seurantakohde

Korruptiota olisi helpointa tarkastella ilmiönä ja mittaamisen kannalta, jos se käsitettäisiin pelkästään lahjonnaksi. Tällöin puhutaan esimerkiksi lahjusrikoksista ja selkeää vastavuoroisuutta sisältävistä tapauksista. Suomessa esiintyy kuitenkin rakenteellista, institutionaalista ja verkostomaista korruptiota, jolloin tarjottuja ja vastaanotettuja etuuksia on vaikeampaa jäljittää.

Poliisiammattikorkeakoulun koordinoima ja valtioneuvoston rahoittama KORSI-hanke korruption seurannan indikaattoreista liikkui juuri näillä vaikeasti määriteltävillä ja mitattavilla ”usvaisen korruption" alueilla. Tarkoituksena oli kartoittaa korruption seurantamenetelmiä ja -indikaattoreita, toteuttaa tiedonkeruukokeiluja, analysoida menetelmien sopivuutta sekä arvioida tietojen keruuta pitkällä aikavälillä.

Hankkeessa tarkasteltiin eräitä korruption erityisalueita kuten eturistiriidat, suosinta, epävirallinen päätöksenteko, epäeettinen vaikuttaminen, tarjouskilpailujen kohdentaminen, vaali- ja puoluerahoitus sekä kilpailumanipulaatio. Lisäksi pyrittiin ottamaan huomioon hallinnon eri tasot ja korruption riskialat.

Kokonaisvaltaiselle seurantamallille tarvetta

KORSI-projektin raportissa ”Menetelmiä korruption kokonaisvaltaiseen seurantaan” tarkasteltiin menetelmiä, jotka edellyttävät korruptiotilanteen laaja-alaista ymmärrystä ja kokonaisvaltaista indikaattorityötä. Siinä esiteltiin malleja riskien arviointiin, korruption vastaisten toimien mittaamiseen ja piilokorruption paljastamiseen.

Suomi voisi ottaa korruptiotilanteen seurannassa rohkeasti mallia maista, joissa korruptio on yleisempää kuin meillä. Esimerkiksi Liettuassa tehdään vuosittain riskiarvio, jolla seurataan korruptiota monipuolisesti yhteiskunnan eri sektoreilla ja valitaan riskikohteita lähempään tarkasteluun. Useissa Itä-Euroopan maissa käytetään menetelmiä, joilla seulotaan julkisten hankintojen laajasta ja avoimesta tietomäärästä varoitusmerkkejä korruptiosta.

KORSI-hankkeessa esitetään, että oikeusministeriön johdolla koottaisiin säännöllisesti kansallinen korruptiokatsaus, joka perustuisi laajasti eri menetelmiin ja lähteisiin. Katsaus voisi sisältää avoimesti saatavia tilastoja, kyselytutkimusten tietoa, rekisteritietoa, laadullisten aineistojen tietoa, riskiarvioita eri hallinnonaloilta tai toimialoilta sekä yritysten ja kolmannen sektorin tietoja. Katsauksen sisältöä voitaisiin hyödyntää kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

Empiirinen tutkimustieto seurannan pohjana

KORSI-hankkeen artikkelikokoelman "Empiirisiä katsauksia korruption vaaran vyöhykkeille" tiedot valaisevat laajasti korruption käsitteellistä moninaisuutta ja mittaamisen haasteita. Monipuolinen ja säännöllisesti kertyvä empiirinen tutkimustieto yhdessä muun tiedon kanssa tukisi kansallisen korruptiokatsauksen laadintaa.

Artikkelikokoelma esittelee määrällistä perustietoa, kuten eri lähteisiin perustuvaa kyselytietoa kokoavan analyysin, tiedonkeruukokeilun väestökyselyn yhteydessä (Poliisibarometri) ja viranomaistietoihin perustuvan pitkäjänteisen seurantamallin (poliisin rekisteritiedot). Niitä täydentävät laadulliset tarkastelut korruption vaaran vyöhykkeistä, tässä yhteydessä rakenteellisesta korruptiosta, korruption perinteisestä riskialueesta rakennusalasta sekä kilpailumanipulaatiosta, jota pidetään uutena nousevana korruption riskikohteena.

Vuoden 2020 Poliisibarometrin kyselyyn lisättiin kysymyksiä korruptiosta. Tulosten mukaan kuusi prosenttia 15–79-vuotiaista suomalaisista on täysin samaa mieltä siitä, että ”korruptio on merkittävä ongelma Suomessa”. Korruption osa-alueista ongelmallisimpina nähtiin hyvä veli -verkostot, vaali- ja puoluerahoitus, maankäyttö ja rakennusala sekä suosinta virkavalinnoissa. Osaa kysymyksistä voidaan käyttää jatkossakin korruption seurantaan, ja niitä voidaan täydentää muiden kyselyjen kysymyksillä monipuolisen sisällön varmistamiseksi.

Menetelmien kartoitusta ja pilotointia

KORSI-hankkeen raportit sisältävät poikkeuksellisen laajasti näkökulmia suomalaiseen korruptioon, ja ne toimivat pilottina korruption seurannalle ja pohjana jatkotutkimukselle. Hankkeen tuotokset tukevat tieteellistä ja yhteiskunnallista keskustelua korruptiosta. Viime kädessä pyrkimyksenä on korruption vähentäminen lisäämällä tietoa korruptioilmiöstä ja korruptiontorjunnasta. Kyse on myös hallinnon avoimuuden ja eettisyyden lisäämisestä sekä demokratian ja oikeusvaltion vahvistamisesta.
Raportit löytyvät sivulta: https://vnk.fi/julkaisut.

Kirjoittaja toimii tutkimusjohtajana Poliisiammattikorkeakoulussa.

Juuso Oilinki ja Venla Mäntysalo: Edistysaskelia korruptiontorjunnassa

2019-12-16T15:07:58Z

Edistysaskelia korruptiontorjunnassa

Juuso Oilinki ja Venla Mäntysalo 16.12.2019

Suomi on ottamassa korruption torjunnassa askeleita eteenpäin, sillä oikeusvaltion kehittämisen ja sisäisen turvallisuuden ministerityöryhmä on päättänyt käynnistää korruption vastaisen strategian ja toimeenpanosuunnitelman valmistelun vuosille 2020 – 2023. Strategian laatiminen ja toimeenpano ovat keskeisessä roolissa korruptiontorjunnan työkaluna. Tavoitteena on tehostaa korruption torjuntaa ja luoda yhteiskunta, jossa korruptiolla ei ole menestymisen mahdollisuuksia.

Kansainväliset järjestöt ovat eri yhteyksissä suosittaneet Suomelle korruptionvastaisen strategian tai toimenpideohjelman laatimista. Esimerkiksi YK:n korruptionvastaisen yleissopimus suosittaa jäsenvaltioita laatimaan ja toimeenpanemaan korruptionvastaisen ohjelman, jolla varmistetaan oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen, julkisen hallinnon ja varojen käytön objektiivisuus ja oikeudenmukaisuus sekä riittävä avoimuus, integriteetti ja vastuullisuus. Kansainvälisesti ei ole olemassa yhtä korruption torjunnan mallia, joka sopii kaikille. Sen vuoksi korruptionvastainen toiminta tulee suunnitella kansallisesti.

Mitä siis on tiedossa tulevaisuudessa? Korruptionvastaisen strategian keskeisinä hankkeina meillä Suomessa ovat viranomaisrakenteiden vahvistaminen ja selkeyttäminen, korruptiotietoisuuden sekä läpinäkyvyyden lisääminen. Lisäksi tavoitteena on tehostaa korruptiotapausten paljastumista, selvittää lainsäädännön toimivuutta ja edistää tutkimusta.

Strategiassa on tarkoitus ottaa huomioon ne erityispiirteet, joita liittyy suomalaiseen päätöksentekoon ja hallintoon. Kansallisessa kontekstissa on tarpeellista huomioida niin luottamuksen kulttuuriin kuin paikalliseen päätöksentekoon liittyvät haasteet sekä yksityiskohtaiset tiedon saatavuuteen ja resursseihin liittyvät kysymykset.

On syytä muistaa, että tehokkaampi valvonta ja vastuullisuus eivät sulje pois luottamuksen kulttuuria. Ilmoittamiskanavat ovat tukemassa eettisemmän kulttuurin edistämistä ja ennaltaehkäisemässä väärinkäytöksiä.

Korruptiontorjunnan kannalta keskeisiä edistysaskeleita ovat myös muun muassa EU:n ilmoittajan suojeludirektiivin kansallinen täytäntöönpano, joka on käynnistymässä. Lisäksi edunvalvojien toiminnan avoimuutta lisäävän avoimuusrekisterin valmistelu on alkamassa osana hallitusohjelmaa.

Näiden hyvien uutisten keskellä on hyvä muistaa, että korruptiontorjunta on kaikkien yhteinen tehtävä. Tarvitsemme yhteistä tahtoa, johdon esimerkkiä ja koko organisaation sitoutumista sekä kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan osallistumista. Niin yksilöt kuin organisaatiot voivat omalla toiminnallaan ja esimerkillään edistää oikeudenmukaisuutta ja avoimuutta.

Kannustamme organisaatioita liittymään korruptionvastaiseen #eikorruptiolle-kampanjaan!

Kirjoittajat toimivat erityisasiantuntijoina oikeusministeriössä.

Pitäisikö vaalirahoituslainsäädäntöön tehdä muutoksia?

2019-08-23T08:31:31Z

Pitäisikö vaalirahoituslainsäädäntöön tehdä muutoksia?

Arto Jääskeläinen 22.08.2019

Vaali- ja puoluerahoitus nousee aika ajoin julkiseen keskusteluun. Vaikka nykyinen vaali- ja puoluerahoituslainsäädäntö saikin vuonna 2009 kiittävät arviot Euroopan neuvoston korruptionvastaiselta toimielimeltä GRECOlta, sitä on kuitenkin sittemmin kotimaisessa keskustelussa kritisoitu muun muassa siitä, että ehdokkailla ei ole pakollista ennakkoilmoitusta, pakollista kampanjatiliä eikä kampanjakattoa eivätkä puolueiden paikallisyhdistysten tilit ole julkisia.

Viimeksi kesällä valtakunnallinen sanomalehti nosti esiin faktoja kevään 2019 eduskuntavaalien vaalirahoitusilmoituksista. Lehden havainnoista keskeinen oli, että kaikki ilmoitukset huomioiden yhteensä noin 40 prosenttia vaalirahoituksen alkuperästä jäi pimentoon. Tämä kuitenkin selittyy sillä, että ehdokkaalle annetun yksittäisen tuen antajaa ei lain mukaan tarvitse ilmoittaa, jos tuki on alle 1 500 euroa. Toinen havainto liittyi siihen, että muutama ehdokas oli ottanut tukea vastaan yhdeltä tukijalta yli sallitun lahjoituskaton (6 000 euroa) ja että tällaisesta lain rikkomisesta ei seuraa mitään sanktioita ehdokkaalle.

Lehden näkökulma oli mielenkiintoinen, mutta mielestäni olisi kuitenkin tärkeää säilyttää mahdollisuus antaa pientä vaalitukea myös anonyymisti. Ehdokkaan tukemisen ja häntä äänestämisen välillä saattaa nimittäin olla yhteys. Onko anonyymin tuen ilmoitusraja sitten 1 500 euroa vai jotain muuta, on tietysti keskusteltavissa oleva kysymys. Myös ilmoitusmenettelyjen rikkomisen tai noudattamatta jättämisen sanktiointi on hankala kysymys, koska se saattaisi viedä vaalikampailut myöhemmin oikeussaleihin, mikä sekään tuskin olisi omiaan lisäämään poliittisen järjestelmämme uskottavuutta.

Vaali- ja puoluerahoituslainsäädäntö on ollut voimassa nyt kymmenisen vuotta, joten sen kokonaistarkastelu on joka tapauksessa nyt paikallaan. Tätä tukee myös se, että pääministeri Antti Rinteen hallitusohjelmasta löytyy asiaa koskevia kirjauksia. Kiinnitän seuraavassa vielä erikseen huomiota kahteen asiakokonaisuuteen, jotka ovat silloin tällöin olleet esillä julkisessa keskustelussa.

Paikallisyhdistysten rahoituksen julkisuus

Valtiontalouden tarkastusviraston suorittaman puoluerahoitusvalvonnan piiriin kuuluvat vain puolueiden keskusorganisaatiot, piirijärjestöt ja lähiyhteisöt (yhteensä noin 150 tahoa). Valvonnan ulkopuolelle jäävät kaikki puolueiden paikallis- ja perusyhdistykset ja vastaavat, joita on koko maassa noin 6 000. Tätä on perusteltu sillä, että VTV:llä ei ole käytössään sellaisia resursseja, joilla valvonta voitaisiin järkevästi suorittaa. Tämän tosiasian on myös eduskunnan tarkastusvaliokunta todennut.

Vaali- ja puoluerahoitusta kulkee kuitenkin merkittävästi myös paikallisyhdistysten kautta, joten näkökohtia, joiden mukaan myös nämä yhdistykset tulisi saada VTV:n valvonnan piiriin, voidaan pitää ymmärrettävinä. Koska ongelma liittyy ensi sijassa resurssikysymykseen, voitaisiinko paikallisyhdistysten tilien tarkastuksessa hyödyntää jotenkin esimerkiksi robotiikkaa? Viime vuonna Itä-Suomen yliopistossa hyväksytyn pro gradu -tutkielman mukaan ohjelmistorobotiikan käyttämisen hyötyinä tilintarkastustehtävissä nähtiin tehokkuuden lisääntyminen ja laadun parantuminen.
Toisaalta voitaisiin harkita sitäkin, että paikallisyhdistykset velvoitettaisiin omatoimisesti julkistamaan tilinpäätöksensä VTV:n sivuilla ilman, että VTV niitä tarkastaisi sen enempää. Tällöin paikallisyhdistysten tilitietoja saataisiin ainakin julkisiksi.

Kampanjakatto

Vaalirahoituslain tarkoituksena on muun ohella rajoittaa ehdokkaiden vaalikampanjoiden kulujen kasvua, mutta laissa ei ole nimenomaista säännöstä, jonka nojalla kampanjakulujen kasvua voitaisiin käytännössä rajoittaa tai hillitä. Kampanjakatosta keskusteltiin vuosien 2009-10 vaalirahoitustoimikunnassa, mutta tuloksetta.

Vaalikampanjoiden kustannukset eduskuntavaaleissa ovat olleet kokonaisuutena arvioiden nousussa. Viimeisimmissä eduskuntavaaleissa kalleimmat läpimenneiden kampanjat ovat olleet yli 100 000 euron arvoisia: vuonna 2015 näitä oli kolme, tänä vuonna jo seitsemän. Vuonna 2015 yli 50 000 euron kampanjoita oli 53, tänä vuonna 60.

Yhdenvertaiset mahdollisuudet asettautua vaaliehdokkaaksi ja tulla valituksi vaaleissa ovat hyvin toimivan demokratian yksi tärkeä ominaisuus. Suomen vaalijärjestelmässä, jossa äänestäjät äänestävät suoraan ehdokasta, ehdokkaiden ja heidän tukiryhmänsä keräämällä henkilökohtaisella vaalirahoituksella on suuri merkitys valituksi tulemiseen. Mitä suurempi on valituksi tulemiseen käytännössä tarvittava vaalirahoituksen määrä, sitä eriarvoisempaan asemaan ehdokkaat joutuvat. Ehdokkaan, jolla ei ole omaa varallisuutta tai joka ei onnistu keräämään riittävästi vaalirahaa kampanjoidakseen näkyvästi, saattaa olla hankala uskottavasti kamppailla valituksi tulosta. Kärjistäen voidaankin kysyä, johtaako kehitys siihen, että valituiksi voivat tulla vain varakkaat tai helposti ulkopuolista tukea saavat ehdokkaat?

Vaalirahoituksen korostunut merkitys saattaa meillä rajoittaa kansalaisten yhdenvertaista osallistumista poliittiseen toimintaan. Tällä voi olla pitkällä tähtäimellä negatiivisia vaikutuksia myös kansalaisten kiinnostukseen vaaleja ja sitä kautta koko poliittista päätöksentekoprosessia kohtaan. Tästä syystä kampanjakaton toteuttamista, jossain muodossa, tulisikin mielestäni vakavasti selvittää.

Kirjoittaja on oikeusministeriön vaalijohtaja.

Parempaa suojelua väärinkäytöksistä ilmoittaville

2019-05-09T14:25:07Z

Parempaa suojelua väärinkäytöksistä ilmoittaville

Tia Möller, oikeusministeriö

EU-direktiivi määrittää ilmoittajan suojelun vähimmäisvaatimukset

EU:ssa on maaliskuussa 2019 päästy sopuun uudesta direktiivistä, jolla vahvistetaan väärinkäytöksistä ilmoittavien henkilöiden suojaa. Näiden rohkeiden yksilöiden rooli on viime vuosina tullut entistä näkyvämmäksi. Ilman heitä tietäisimme paljon vähemmän esimerkiksi siitä, miten veronmaksua pakoillaan (”LuxLeaks”, ”Panaman paperit”). Tiedämme myös paljon enemmän sosiaalisen median toiminnasta sen takia, että Christopher Wylie paljasti, että Cambridge Analytica, yritys, jossa hän oli aiemmin työskennellyt, keräsi miljoonien ihmisten Facebook-tietoja käyttääkseen niitä poliittisessa kampanjoinnissa.

EU:n direktiivillä määritetään ilmoittajien suojelulle yhdenmukaiset unionintasoiset vähimmäisvaatimukset. Henkilö, joka havaitsee tai epäilee unionin oikeuden vastaista toimintaa ja tekee tästä ilmoituksen direktiivin mukaisesti, saa kaikissa EU-maissa vähintään direktiivin edellyttämän suojan. Direktiivi perustuu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan ja Euroopan perusoikeuskirjan 11 artiklaan sananvapaudesta ja Euroopan neuvoston väärinkäytöksistä ilmoittajien suojelua koskeviin suosituksiin.

Ilmoittajan suojelu edistää laittomien toimien paljastumista

Euroopan unioni ei ole ainoa, joka on todennut tarpeen vahvistaa ilmoittajien suojelua. Asiaan on kiinnitetty huomiota jo jonkin aikaa myös Euroopan neuvostossa, YK:ssa, OECD:ssä sekä ns. G20-ryhmässä. Monella EU-maalla on jo yleinen väärinkäytöksistä ilmoittajien suojelua koskeva kansallinen laki. Suomessa ei sellaista ole, mutta sääntelyä on eräillä sektoreilla, kuten rahoitusalalla. Muutama vuosi sitten oikeusministeriön työryhmässä pohdittiin tarvetta tehostaa korruption vastaisia toimia mm. vahvistamalla korruptiosta ilmoittavien suojaa. Työryhmä totesi, että Suomessa on selvä tarve ilmoituskanavan perustamiselle ja suositti tällaisen perustamista. Tämän selvittäminen on kirjattu valtioneuvoston harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimenpideohjelmaan (2016-2020).

Suomi suhtautuu myönteisesti direktiiviin ja pitää tärkeänä luoda turvallinen ympäristö laittomista toimista ilmoittamiseen. On yhteiskunnan etu, että laittomat toimet paljastuvat ja niitä ehkäistään. Näin voidaan parantaa sekä julkisen että yksityisen sektorin läpinäkyvyyttä ja lahjomattomuutta ja siten edistää myös reilua kilpailua ja tasapuolisia toimintaedellytyksiä.

Käytännössä direktiivillä velvoitetaan sekä yksityiset että julkiset työnantajat ja muut toimijat ensinnäkin perustamaan kanava ilmoituksille (ns. sisäinen kanava). Ilmoituskanavan luomisvelvoite yksityisellä sektorilla on rajattu tietyn kokoluokan yrityksille. Toiseksi direktiivillä velvoitetaan ryhtymään toimenpiteisiin, kun ilmoituksia vastaanotetaan. Kolmanneksi myös viranomaiset velvoitetaan luomaan kanavat ilmoituksille (ns. ulkoinen kanava). Olennaista kanavissa on ilmoittajan henkilöllisyys ei paljastu. Toinen keskeinen seikka ilmoittajan suojelun kannalta on kaikenlaisten vastatoimien kielto. Henkilöön ei saa kohdistaa minkäänlaisia vastatoimia sen johdosta, että hän on tehnyt ilmoituksen väärinkäytöksestä.

Oikeusturvan kannalta on tärkeää huomioida paitsi ilmoittajien myös ilmoitusten kohteen suojelutarpeet. Siksi direktiivissä todetaan selkeästi, että ilkivaltaiset tai perättömät ilmoitukset eivät saa minkäänlaista suojaa. Jäsenvaltioiden on määrättävä tällaisten tahallisten perättömien ilmoitusten osalta seuraamuksista.

Direktiivistä on päästy poliittiseen yhteisymmärrykseen neuvotteluosapuolten eli Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä. Direktiivin lopullinen hyväksyntä tapahtunee syksyllä 2019. Tämän jälkeen Suomella ja muilla EU:n jäsenvaltioilla on pari vuotta aikaa viedä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöämme.

Kirjoittaja työskentelee oikeusministeriössä yksikön päällikkönä demokratia- ja julkisoikeusosaston EU-oikeus ja tietosuoja-yksikössä.

Ovatko suomalaiset sinisilmäisiä? Uusi tutkimus työelämän eettisyydestä

2019-04-15T11:26:06Z

Ovatko suomalaiset sinisilmäisiä? Uusi tutkimus työelämän eettisyydestä

Anna Romberg & Niina Ratsula

Tuoreen tutkimuksen mukaan yli 90 prosenttia suomalaisista arvostaa työpaikan käytäntöjen eettisyyttä enemmän kuin palkan korotusta tai uralla etenemisen mahdollisuuksia. Silti suurin osa työntekijöistä todistaa jatkuvasti työpaikallaan epäeettistä toimintaa ja jättää useimmiten reagoimatta havaitsemaansa epäkohtaan. Syy puuttumatta jättämiseen on tyypillisesti kokemus siitä, ettei ”asia kuulu minulle”, puuttumisella ole mitään merkitystä tai että puuttumisesta seuraa vaikeuksia.

Johtajalla ruusuisempi kuva kuin työntekijöillä työpaikan eettisyydestä

Uunituore Nordic Business Ethics -tutkimus paljastaa, että tyypilliset eettiset ongelmat suomalaisessa työelämässä liittyvät arvojen vastaiseen johtamiseen, epäkunnioittavaan käytökseen, suosikkijärjestelmien ylläpitämiseen, faktojen vääristelyyn sekä syrjintään ja kiusaamiseen.

Tutkimuksen kenties merkittävin havainto on, että pääsääntöisesti johtajilla ja esihenkilöillä on huomattavasti ruusuisempi kuva organisaation eettisestä ilmapiiristä kuin työntekijöillä. Esimerkiksi yli 70 prosenttia ylimmästä johdosta kokee, että edustamassaan organisaatiossa päätöksiä tehdään läpinäkyvästi ja johdolla ja työntekijöillä on samat säännöt. Kuitenkin selvästi vain alle puolet ei-esimiestehtävissä työskentelevistä henkilöistä on samaa mieltä.

Juhlapuheiden lisäksi tarvitaan tekoja ja aitoa esimerkillä johtamista

Tutkimuksen mukaan vain 26 prosenttia suomalaisista sai työpaikalla koulutusta eettisistä toimintaohjeista. 39 prosenttia vastaajista koki, ettei hänelle ollut selvää, miten tulisi toimia tilanteessa, jossa epäilee sääntöjen vastaista toimintaa. Emme siis voi olettaa, että työntekijöille olisi selvää, mitä korruptio on ja miten siihen voidaan puuttua, ellemme jatkuvasta kouluta ja viesti asiasta tavalla, joka on henkilöstölle samaistuttavaa ja selkeää.

Työpaikan eettisyys ei muodostu siitä, miten hyvin sääntöjä osataan kirjoittaa ja lukea ulkoa, vaan siitä miten se konkretisoituu arjessa, johtamistavoissa ja päätöksentekotilanteissa. Huolestuttavasti, tutkimuksemme mukaan henkilö toimii eettisten periaatteiden vastaisesti pääasiassa esimiehen käskystä. Eettistä organisaatiota ei rakenneta pelkillä juhlapuheilla ja virallisilla code of conducteilla, vaan jatkuvalla vuoropuhelulla ja aidolla esimerkillä johtamisella.

Kirjoittajat ovat Nordic Business Ethics -tutkimushankkeen vetäjiä ja Nordic Business Ethics Networkin perustajia. Tutkimusraportti on saatavilla www.nordicbusinessethics.com sivulta 9.4.2019 lähtien.

Jenni Juslén: Sisäinen ilmoituskanava vaatii organisaatiossa luottamusta

2019-01-30T08:36:45Z

Sisäinen ilmoituskanava vaatii organisaatiossa luottamusta

Jenni Juslén 30.1.2019

Korruptionvastaisen strategian valmistelutyössä on keskusteltu käsitteistä, jotka liittyvät epäillystä korruptiosta tai epäillyistä väärinkäytöksistä ilmoittamiseen. Englannin kielessä ilmoittajaa on vakiintuneesti kuvattu termillä whistleblower, ’pilliinpuhaltaja’. Yhä enemmän näkee kuitenkin myös neutraalimpaa ilmausta reporting person, ’ilmoittaja’.

Suomen kielessä "pilliinpuhaltaminen" ei asiantuntijoiden näkemyksen mukaan selvennä asiaa. Strategialuonnostelun yhteydessä termeistä käytiin perusteelliset keskustelut, ja parhaimpina pidettiin neutraaleja ilmoittamista ja ilmoittajaa. Näitä toivoisi virkamiesten ja mediankin jatkossa käyttävän.

Poliisissa ilmoituskanavan nimeksi valikoitui eettinen kanava

Poliisissa on tammikuussa 2019 otettu valtakunnalliseen käyttöön niin sanottu eettinen kanava. Se on tekninen alusta sisäisen ilmoituksen tekemiseen. Kanavan avulla lainvastaisesta tai poliisin arvojen vastaisesta toiminnasta on helppo kertoa myös tilanteissa, joissa ilmoittaja ei halua esiintyä omalla nimellään.

Eettinen kanava on osa toimenpiteitä, joilla vahvistetaan lain ja arvojen noudattamista poliisin toiminnassa ja toisaalta yhteiskunnan luottamusta poliisiin. Poliisi pyrkii aktiivisesti toimimaan tavoilla, joita korkea luottamus poliisiin edellyttää, sekä olemaan suunnannäyttäjä muille sisäistä ilmoittamiskanavaa suunnitteleville tahoille.

Kanavan toteutusta on kaikin puolin valmisteltu huolella. Ennen valtakunnallista käyttöönottoa sitä pilotoitiin kahdessa yksikössä.

Ilmoittaja on oletusarvoisesti nimetön

Eettistä kanavaa voi käyttää jokainen poliisihallinnon palveluksessa oleva henkilö. Käyttö ei edellytä korkeaa teknistä osaamista: pääsy poliisin intranetiin riittää. Käytännössä kyse on intranetin etusivun linkistä avautuvasta lomakkeesta. Lomakkeella muistutetaan muiden ilmoitustapojen ensisijaisuudesta, annettavien tietojen käsittelystä ja kanavan pelisäännöistä. Siihen on linkitetty myös useimmin kysytyt kysymykset.

Ilmoitukselle voi kirjata otsikon, ja sille voi valita kohteeksi poliisiyksikön, jota ilmoitus koskee. Varsinainen ilmoitus kirjoitetaan vapaana tekstinä lomakkeelle. Kun ilmoitus lähetetään, ilmoittajan tietotekniset tunniste- ja lokitiedot pyyhkiytyvät pois. Poliisissa käyttöön otetussa mallissa ilmoittaja on siis oletusarvoisesti aina nimetön, ellei tämä itse päätä jättää tietojaan ilmoitukseen.

Ilmoitukset ovat lähtökohtaisesti julkisia. Ne käsitellään Poliisihallituksen laillisuusvalvonnassa tai tarvittaessa siirretään esimerkiksi esimiesprosessissa käsiteltäväksi siihen poliisiyksikköön, jota ilmoitus koskee.

Kanava voi vahvistaa luottamusta entisestään

Sisäisen ilmoituskanavan käyttöönotto edellyttää organisaatiossa luottamusta monilta tahoilta. Henkilöstön on voitava luottaa siihen, että ilmoitukset tulevat asiallisesti käsitellyiksi eikä niissä annettuja tietoja käytetä väärin. Johdon ja ilmoitusten käsittelijöiden on voitava luottaa siihen, että ilmoituskanavaa ei käytetä palautteeseen ja asiattomuuksiin. Palautteen antamiseen ja vastaanottamiseen on oltava muita tapoja.

Ilmoituskanava antaa mahdollisuuden entisestään vahvistaa organisaation sisäistä luottamusta. Se on siksi arvokas elementti työyhteisön työkalupakissa.

Millaista ilmoittajien suojelu voi olla?

Ilmoittajien suojeluun on suositeltu toimia useissa kansainvälisissä yleissopimuksissa. Nimettömän ilmoittamisen mahdollistaminen on vain yksi keino. Myös kaikenlaiseen epäasialliseen kohteluun ja syrjintään puuttumisen rakenteet luovat työpaikoilla mahdollisuuksia ilmoittajien suojeluun. Ilmoittajille voi myös olla tarjolla tukea ja oikeudellista neuvontaa, ehkä kulukorvauksiakin.

Keskustelua suojelutoimista Suomessa pääsemme jatkamaan, jos EU:n direktiiviehdotus etenee kansallisen täytäntöönpanon vaiheeseen.

Kirjoittaja on poliisitarkastaja Poliisihallituksessa.

Aarne Kinnunen: Hyvä maine on Suomelle ansa

2018-12-03T13:02:42Z

Hyvä maine on Suomelle ansa

Aarne Kinnunen 3.12.2018

Korruptio on suuri mainetappio mille tahansa maalle. Se syö taloudellista tehokkuutta, aiheuttaa sosiaalista eriarvoisuutta ja kaivaa maata oikeusvaltion ja demokratian alta.

Kun korruptio juurtuu yhteiskunnan rakenteisiin, siitä on vaikea päästä eroon. Ihmiset ovat pakkoraossa: lahjus on maksettava lupa-asiassa, lääkärissä tai poliisin kanssa asioitaessa, niin vastemielistä kuin se olisikin.

Suomessa ajatellaan yleisesti, että olemme vähäisen korruption maa ja että korruptio on pesiytynyt jonnekin muualle, yleensä vähiten kehittyneihin maihin. Tällä hyvän maineen ansalla on ollut negatiivisia vaikutuksia maallemme.

Totuus on kuitenkin se, että korruptiosta vapaita maita ei ole. Tämä pätee myös Suomeen.

Suomessa korruptionvastaiseen työhön on sijoitettu hämmästyttävän vähän resursseja. On katsottu, että resursoida ei tarvitse, koska asiat etenevät riittävän hyvin omalla painollaan. Vastaava hyvän maineen paradoksi vaivaa myös muita Pohjoismaita.

Suomesta puuttuu korruptiontorjuntaan keskittyvä toiminto

Yksi suomalainen vahvuus on, että Suomessa viranomaisten välinen yhteistyö toimii verrattain hyvin. Korruptionvastaiseksi rakenteeksi perustettiin vuonna 2003 oikeusministeriön koordinoima korruptionvastainen yhteistyöverkosto.

Suomesta kuitenkin puuttuu riittävän vahvasti resursoitu taho, jolla olisi aineelliset voimavarat ja henkilöstöresurssit korruptionvastaisen työn koordinoimiseksi, tukemiseksi, seuraamiseksi ja uusien aloitteiden tekemiseksi. Nyt korruptionvastainen työ on hajallaan eri viranomaisissa.

Useisiin EU-maihin on perustettu oma virasto tai yksikkö, joka vastaa korruption ehkäisyyn tähtäävistä toimista ja joissain tapauksissa myös korruptiorikosten tutkinnasta.

Edistysaskelia korruptionvastaisessa työssä

On korruptionvastaisessa työssä tapahtunut edistystäkin. Hyvänä esimerkkinä ovat juuri avatut Korruptiontorjunta.fi-verkkosivut. Sivusto tarjoaa yleiskatsauksen korruptioon ilmiönä sekä aineksia korruptiotietoisuuden lisäämiseen ja eri tahojen korruptionvastaisen toiminnan edistämiseen.

Itä-Suomen yliopiston johtaman tutkimusryhmän tekemä kansainvälinen vertailu lobbausrekistereistä ja niiden toteuttamistavoista on herättänyt laajaa kiinnostusta. Tutkimuksen seurauksena on asetettu työryhmä selvittämään, mitkä voisivat olla Suomen linjaukset lobbauksen läpinäkyvyyden lisäämiseksi.

Euroopan komissio antoi huhtikuussa 2018 ehdotuksen direktiiviksi unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta. Tällä niin sanotulla whistleblower-direktiivillä pyritään luomaan yhdenmukaiset vähimmäisvaatimukset väärinkäytöksistä ilmoittajien suojelulle. Kansallisesti rakennettavat ilmoitusjärjestelmät voivat toki mennä EU:n oikeuden alojen ulkopuolellekin.

Suomi tunnetaan maana, jossa toimitaan eettisesti ja hyvän hallintotavan periaatteiden mukaisesti. Näin soisi olevan myös tulevaisuudessa maailman muuttuessa kiihtyvällä tahdilla.

Korruptionvastaisella työllä vahvistamme ihmisoikeuksia, tasa-arvoa sekä demokraattista järjestelmää ja oikeusvaltiota.

Kirjottaja on apulaisosastopäällikkö oikeusministeriön kriminaalipoliittisella osastolla.